Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 22.10.2022 Britit näkevät, mitä saa, kun populistilta tilaa

Ison-Britannian pääministerin Liz Trussin ero vain 45 päivän vallassaolon jälkeen on saarivaltion ennätys. Konservatiivipuolueella on edessään ongelma löytää sellainen pääministeri, joka kykenee johtamaan maata ja siten johdattamaan puolueen parlamenttivaaleihin 2024.

Mielipidetiedustelujen valossa pitkä matka vaaleihin voi olla konservatiiveille parempi kuin lyhyt, sillä työväenpuolueen kannatus on noussut noin 50 prosenttiin ja konservatiivien kannatus on jäänyt alle neljänneksen. Konservatiivien kannatuksen romahdus on todella hurja, sillä puolueiden kannatukset olivat tasoissa vielä viime vuoden lopulla.

Pääministerit ovat vaihtuneet Isossa-Britanniassa tiuhaan.

Pääministerit ovat vaihtuneet Isossa-Britanniassa tiuhaan sen jälkeen, kun kansa äänesti maan eroon EU:sta 2016. EU-jäsenyyttä puolustanut pääministeri David Cameron lupasi vuonna 2013, että järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, jos konservatiivit voittavat vaalit 2015.

Niin kävi, mutta Cameronin neuvottelema "erityisasema EU:ssa" ei kiinnostanut kansalaisia, jotka äänestivät brexitin puolesta. Niinpä Cameron erosi pääministerin paikalta. Hänen tilalleen tuli Theresa May, joka neuvotteli brexitin ehtoja kolme vuotta ja järjesti ennenaikaiset parlamenttivaalitkin 2017 neuvottelumandaattinsa vahvistamiseksi, mutta konservatiivit eivät olleet tyytyväisiä Mayn työn tuloksiin. Niinpä he nostivat pääministeriksi brexitin äänekkäänä kannattajana profiloituneen Boris Johnsonin, joka saattoi EU-eron voimaan ja johdatti ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa konservatiivit suurvoittoon 2019.

Brexit ei vain mennyt kuten Johnson oli luvannut. Toki Iso-Britannia on kärsinyt monien muiden maiden tavoin viime vuosina koronapandemiasta ja Venäjän hyökkäyssodan kiihdyttämä inflaatio on runnellut sen taloutta aivan kuin monien muidenkin maiden taloutta, mutta lisäksi juuri brexitin on alettu entistä laajemmin katsoa kärjistäneen ongelmia.

Voi siten sanoa, että Johnsonin jäljiltä ennuste Trussin pääministeriydelle oli kehno. Punnan arvon romahduttanut päätös alentaa rikkaiden verotusta ja päätöksen peruminen söivät Trussin uskottavuuden nopeasti, eroon asti.

Tosiasioita räikeästi vääristelleen populismin osoittama reitti näytti sileältä ja leveältä väylältä, mutta osoittautuikin kammottavaksi kärrytieksi. Britit eivät siis saaneet sitä menestystä, jota populisteilta tilasivat, vaan saivat päinvastoin kaaosta ja kriisejä. Siksi onkin vaikea nähdä, miten Trussin seuraaja voisi selviytyä yhtään paremmin kuin edeltäjänsä.