Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Heikki Toivasen kolumni Kuopiossa on puhuttu paljon rakentamisesta, mutta muuttuuko mikään?

Oman elinympäristön muutokset kiinnostavat. Olemme huomanneet sen lukijapalautteesta ja verkon analytiikasta. Jutut kaavoituksesta, suunnitelmat uusista rakennuksista ja vanhojen purkamisista vetävät lukijoita ja kirvoittavat keskustelua. Pyrimme vastaamaan tähän tarpeeseen ja tarjoamaan tietoa.

Korona-ajan eristäytymisen aikana toimituksessa koettiin, että meidän oli entistäkin tärkeämpää kuvata muutoksia ja välittää niitä lukijoille, olla silminä ja korvina.

Omaan naapurustooni kuuluvat Kuopion vanha seurakuntatalo ja Sunnen talo eli entinen Vetrean kiinteistökokonaisuus keskustan pohjoisen sisääntuloliittymän varrella Päivärinteellä on parhaillaan purkutyön alla.

Tiiltä ja purua kauhotaan tässä kaupungissa sen verran tiuhaan rekkalavoille, joten pelkkä purku ei porua aiheuta. Kyseisiin rakennuksiin liittyy kuitenkin monilla tunnesiteitä.

Läheisiä on siunattu ikuiseen lepoon tai kastettu seurakuntaan. Pienten kanssa on käyty neuvolassa viereisessä talossa. On myös yleistä haikeutta siitä, pitääkö kaikki vanha purkaa. Toiset kaipaavat eheyttä ja pysyvyyttä toisia enemmän.

Aamulenkillä katselin, kuinka valkoinen risti mureni seinästä.

Itselläni ei tällaisia tunnesiteitä rakennuksiin liity. Aamulenkillä katselin, kuinka valkoinen risti mureni seinästä ja pilvi kasvoi tontin ympärillä. Pitäisi kastella, ajattelin, ja palatessani paikan ohi siellä olikin asiansa osaava purkumies vettä ruiskuttamassa.

Juttelin parin ihmisen kanssa. Ensimmäinen olisi halunnut säilyttää rakennukset. Niihin olisi voinut tulla jotain uutta toimintaa, palveluja ja yhteisöllisyyttä. Totesin, että rakennusliike maksoi tontista puoli miljoonaa tehdäkseen sillä itselleen rahaa.

Vanhan kunnostaminen ilman lisärakennusoikeutta ei firmoja kiinnosta.

Toinen kommentoijista paljastui alan ammattilaiseksi, joka itsekin suunnittelee rakennuksia. Olimme yhtä mieltä siitä, että julkisuudessa olleet kuvat uusista pienkerrostaloista olivat tympeitä.

Bulkkia paikalle, jota jopa rakennusliikkeen yrittäjä oli jutussamme pitänyt erityisen arvokkaana: ”Sillä pitää olla ulkonäköä ja sen pitää sopia ympäristöön.” (SS 8.5.2021)

Kuopiossa vaadittavaa rakentamisen tasoa on kyseenalaistettu pitkään. Asiantuntija vieressäni kieritti syyn kaupunkisuunnittelulle. Kaupungin pitäisi vaalia laadukasta kaupunkiympäristöä ja vaatia enemmän kaavaselosteissa ja rakennustapaohjeissa.

Arkkitehdit mielellään suunnittelisivat laadukkaammin, mutta valta on rakennusliikkeillä. Tilaaja päättää ja silloin kulut karsitaan.

Kaupungilla on ollut jo pitkään pula osaavista arkkitehdeistä. Työpaikoista ei saada houkuttelevia. Johtuuko se johtamisesta? Kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen totesi tammikuussa, että kaupungilta odotetaan sääntelyä, mutta markkinoille pitää jäädä tilaa.

Isot edellä, pienet perässä. Rakennustarkastajan kommentit Päivärinteentien purku- ja rakennusluvista pursuivat outoa asenteellisuutta (SS 29.10). Hän vitsaili, että ”hankalat tapaukset kannattaa hoitaa ennen lomia.” Lupa hyväksyttiin kaikessa hiljaisuudessa vaikka samaan aikaan julkisuudessa kerrottiin rakennusliikkeen odottavan vielä lupapäätöstä.

Asian oikaisemisen sijaan hiljaisuus palveli paremmin tarkoitusta eli lupapäätöksen voimaantuloa. Julkisen keskustelun arvoa ei kaupungilla edelleenkään täysin ymmärretä, kuten myös tonttivuokrien korotuspäätöksen epäonnistumisessa nähtiin.