Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Liisa Tannisen kolumni Silmä täällä, etälääkäri netin päässä pilvellä diagnosoimassa

Sain flunssan ja kaupanpäällisenä sidekalvon tulehduksen silmään. Minulle käy usein näin kun nenä on tukossa, silmät rähmivät itsensä umpeen ja erittävät jotain mönjää alaluomelle. Ilman reseptiä ei saa mitään lääketippaa silmiin. Aina lääkettä ei edes ei tarvita, mutta nyt se oli aiheellinen.

Työnantajan hövelillä myönnöllä meillä on olemassa työterveyden digiklinikka, josta voi kirjoittaen viestimällä eli chattaamalla saada valkotakkisen kiinni. Ensin kuitenkin täytyy valita mistä asiasta valittaa ja kun se on selvinnyt, alkaa automaatti syöltää kysymyksiä silmiin liittyen. Lopulta se kysyy myös lääkitykset ja kruununa pyytää ottamaan kuvan omasta silmästä kännykällä.

No, ei kun kääntämään kameran linssi itseen päin ja alkaa muljauttelemaan silmäänsä joka suuntaan, jotta tohtori voisi todeta saman, minkä itse jo tiedän. Tulehdus.

Ei digiklinikallekaan marssittu heti virtuaaliovesta sisään, odottaa piti jopa 55 minuuttia. Odotellessa aloin miettimään hyvinvointialueita, iäkkäitä asiakkaita ja puheita siitä, kuinka digitaalisia palveluja lisätään vanhustenhuoltoon.

Maaseudun kylillä on edelleen huolestuttavan paljon katvealueita.

Tätä mantraa on nyt hoettu jo monta vuotta ja kokeilujakin on tehty. Kun mammat ja papat eivät kyliltä pääse taajaamiin lääkäriin, hoidetaan hommaa digitaalisesti.

Mietin, miten mahdollisesti vanhusten Doro-puhelinta käyttävä mamma saa chatin toimimaan ja silmänsä kuvattua kätevästi? Kun ei toista ihmistä ole auttamassa.

Jos linja ja kuvayhteys aukeaa automaattisesti kämmentietokoneen kautta, siinä on tietysti lääkärin helppo antaa ohjeita lähentyä kameraa. Entä kun murheena ovat pahat peräpukamat? täytyykö kameralle pyllistää? tai jos vikaa on nielussa? miten lääkäri pystyy näkemään kurkun syövereihin?

Etelä-Savon hyvinvointialueella on kunnianhimoinen tavoite. Sotekeskus palvelualueen johtaja Mika Perttu on haastattelussa paikallislehdessä sanonut, että tarkoitus on rakentaa Suomen paras digitaalinen sosiaali- ja terveyskeskus Etelä-Savoon.

Hänen mukaansa palvelu on nopea ja helposti saatavilla. Kun tietää nettisivun, jonka kautta kirjautuu sisään palveluun, ammattilaiset hoitavat lopun.

Niin, entä jos ei ole nettiä, nettiyhteyttä, konetta, eikä edes taitoa käyttää miitän näistä? Toki itsekin tiedän monia 90-vuotiaita nettiä käyttäviä, mutta edelleen monella 50-100 vuotta ikäluokassa olevalla on vaikeuksia käyttää tietokonetta tai kännykkää ja eri sovelluksia.

Lisäksi maaseudun kylillä on edelleen huolestuttavan paljon katvealueita, jossa edes puhelin ei kuulu tai puheliverkko ei kanna. Jos ensin saataisiin se perusasia kuntoon. Puhelinoperaattorit kun eivät aina näe kaikkia kyliä puhelinverkon arvoisina.

Näen, että meidän nuorempien ja tieto- ja puhelinverkkojen kantaman päässä olevien onkin käytettävä mahdollisimman paljon etälääkäripalveluja, jotta valtion vähää rahaa säästyisi heille, jotka ehdottomasti tarvitsevat perinteisen lääkärikäynnin.

Hyvinvointialueet voisivat viedä palvelut kylille myös liikkuvan klinikan avulla, tarjota lääkärin, hoitajan ja hoitotarvikkeita ihan kasvokkain. Ennenkuin digipalvelujen kanssa lähdetään laukalle, tulisi miettiä arkirealiteetit.