Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Isät ja äidit ovat nimikkopäivänsä ansainneet

Monessa huushollissa on tänään poikkeuksellista tohinaa. Isät ovat nukkuvinaan tavallista pidempään. Lupa nousta on vasta sitten, kun lapset ovat lahjansa ja tekemänsä kortit sänkyyn tuoneet. Itselläni nuo ajat ovat viime vuosisadalta, mutta kortit ovat tallella. Ne nostavat pintaan elämäni parhaimpia muistoja ja tippaa silmäkulmaan.

"Me painitaan yhdessä. Isi on vähän isompi. Isi tekee työpaikassa töitä ja puhuu työkavereiden kanssa."

"Me käydään puistossa. Isi kattoo, kun me piirretään. Kun joskus muutetaan, isi on luvannut meille koiran".

Tällaista säilyttämissäni korteissa lukee.

Näin lapset ovat asiat nähneet. Jälkikäteen voi todeta niin kuin elämässä ylipäätään, että isänäkin on tullut mokailtua ja koettua myös onnistumisen tunteita. Sellaisia lupauksia ei tulisi antaa, joita ei pidä. Joten tunnustettakoon: meille ei hankittu koiraa muutonkaan jälkeen.

Tarvitseeko sydämen sivistys ajankohtaistermein ennallistamista?

Ajasta ikuisuuteen siirtyneen oman isäni ajoista isyys on muuttunut, mutta peruspalikat ovat osin samat tai ainakin niiden pitäisi olla osin samat. Toki jyrkkää jakoa takavuosikymmenten naisten ja miesten tehtäviin ei enää ole. Yhteiskunnallista tasa-arvoa osoittaa esimerkiksi se, että työlliset miehet käyttävät Tilastokeskuksen mukaan lastenhoitoon hieman enemmän aikaa kuin työlliset naiset. Koko väestön tasolla tehtävää vielä on.

Isät ovat saaneet äitien tavoin liputuksineen oman päivänsä. Kun äitienpäivää on ollut virallinen liputuspäivä vuodesta 1947, isänpäivä sai saman statuksen vasta kolme vuotta sitten. Sekin osaltaan alleviivaa tasa-arvoa.

Isäni oli lähtöisin vaatimattomista oloista Iisalmen maalaiskunnasta. Pyhät ja arjet täyttyivät työnteosta. Hän koki sodan lapsena, kun ukki oli kahteen otteeseen rintamalla. Isäni oli rakentamassa osaltaan sodan jälkeistä Suomea. Työ oli hänelle elämäntapa ja yrittäjyys haave, joka toteutui jo nuorena miehenä. Vapaa-ajalla mieluista oli yhteinen tekeminen, talkoot, joita hän vanhoilla päivilläänkin lämmöllä muisteli.

Kun yrittäjyys oli toteutunut tavoite, itseasiassa isäni koko elämä oli yhtä talkoota. Kun työ kutsui, kelloa tai almanakkaa ei vilkuiltu. Sitä lähdettiin oli sitten arki, juhannus, joulu, uusivuosi tai isänpäivä. Sananlasku "Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä" tiedettiin meilläkin, mutta kun ne työt eivät työltä tuntuneet.

Minäkin lähdin veljeni kanssa tienaamaan taskurahaa heti kun ikä antoi myöten. Ensimmäinen toimenkuvani oli hukkakauran poimija.

Paljon puhutaan, kuinka tärkeää on, että lapsilla ja nuorilla on miehen malli, johon nojata.

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että isäni antoi miehen mallia, vaikka hän ei sitä tainnut tietoisesti tehdä. Isä viesti rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden merkitystä. Hän kuitenkin edellytti tietynlaista vaatimustasoa olkoonkin, että kekkoslaisessa Iisalmessa isäni oli mielestäni ajatusmaailmaltaan hyvinkin suvaitsevainen.

Sydämen sivistykseksikin sitä sanotaan.

Monikaan asia ei ollut ennen paremmin, mutta tarvitseeko sydämen sivistys ajankohtaistermein ennallistamista? Kyllä, kun katsoo keskustelua sosiaalisessa mediassa tai suurvaltojen kärkipoliitikkojen edesottamuksia.

Monestakaan heistä ei ole miehen malliksi toisin kuin 1930-luvun laman aikaan päivänvalon nähneestä isästäni.