Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 24.11.2022 Sopeutus vaatii säästöjä, listoja laatimaan siis

Poliitikoilla on nyt elämänsä tilaisuus profiloitua eduskuntavaalien alla tekemällä välttämättömyydestä hyveen. Julkisen talouden ohjauksen tarpeellisuudesta ja valtiontalouden tasapainottamisen välttämättömyydestä vallitsee yhteisymmärrys läpi puoluekentän, mutta keinoista on siihen nähden puhuttu hämmästyttävän vähän. Selitys piilee siinä, että keinot ovat tyypillisesti ikäviä ja ne osuvat äänestäjiin.

Vuonna 1994 kansanedustaja Liisa Jaakonsaari (sd.) julkisti listan ideoista valtiontalouden menojen leikkauksiksi, joihin hän olisi ollut valmis ja joita muidenkin olisi ollut syytä kannattaa. Liisan listaksi nimettyä luetteloa sopivista säästökohteista arvosteltiin laajasti, mutta niin vain SDP voitti eduskuntavaalit, Paavo Lipponen (sd.) nousi pääministeriksi, Jaakonsaaresta tuli työministeri ja leikkauksiakin nähtiin. SDP voitti myös seuraavat eduskuntavaalit.

Menoista yli kymmenen prosenttia katetaan lainalla.

Jaakonsaari ehdotti muun muassa asuntolainojen korkovähennysoikeudesta luopumista, työttömyysturvan keston lyhentämistä, opintotuen tarveharkintaisuutta, lapsilisien laittamista verolle ja toimeentuloetuuksien pienentämistä. Myöhemmin Jaakonsaari tosin katui lapsilisäesitystään.

Jaakonsaaren esimerkistä rohkaistuneena kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) esitteli oman listansa valtiontalouden sopeutustoimista ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja. Benin listalla oli muun muassa sosiaaliturvaetuuksien indeksien jäädytys, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan keston puolitus ja julkisen sektorin työajan pidennys.

Nyt tukea poliitikoille leikkauslistojen laatimiseen tarjoaa valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä. Hän kirjoitti Vieraskynä-palstalla (Helsingin Sanomat 23.11.), että talouskasvuun nojaamalla julkinen talous ei tasapainotu, eivätkä rakenteelliset uudistukset vaikuta heti. Siksi on sopeutettava menoja, säästettävä. On toisin sanoen tehtävä valintoja tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden välillä. Se on politiikkaa ja mitä mainioin puheenaihe vaalikentillä, missä puolestaan äänestäjien tehtävä on kannustaa ja vaatia ehdokkaita puntaroimaan edessä olevaa tasapainotustyötä.

Valtiotalouden alijäämä kasvaa runsaasta kahdeksasta miljardista eurosta lähes kymmeneen miljardiin euroon muutamassa vuodessa. Kun menoista yli kymmenen prosenttia katetaan lainalla, taloudenpitoon tarvitaan oikeasti rotia ja nopeasti. Liisan ja Benin listoista sopii ottaa mallia.