Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Lyhennysvapaat olivat velallisille kuin seireenien laulua

Ukrainan sodan vaikutukset suomalaisten elämään näkyvät moninaisina elinkustannusten nousuna. Yhteinen nimittäjä on energian hinnan kohominen. Ruoka maksaa aiempaa enemmän. Kotien lämmittäminen ja auton tankkaaminen ovat kallistuneet. Nämä vain joitakin esimerkkejä. Kansalaisten kulutustottumukset ovat muuttuneet selvästi varovaisemmiksi kuin vuosi sitten.

Oman asunnon ostaminen on ollut perinteisesti monelle suurin yksittäinen hankinta. Viime vuodet asuntokauppa on käynyt erinomaisen hyvin. Selitys on yksiselitteinen. Lainaa asunnon hankintaa varten on saanut käytännössä ilmaiseksi. Rahalla ei ole ollut hintaa.

Asuntokauppoja on kaiken lisäksi vauhditettu lyhennysvapailla jaksoilla. Velallinen on saattanut ottaa niitä suoraan omaan luottoonsa sekä vielä rahoittanut osan hankinnastaan taloyhtiölainalla, jossa siinäkin on voinut olla jakso, jossa ei ole maksettu muuta kuin korkoa.

Mikä olisikaan lyhytnäköisempi maksusuunnitelma nollakorkoisessa tilanteessa? Vaikea sellaista on keksiä.

Yksittäisen asuntovelallisen huolena ei pidä olla kansantalouden tila.

Synnittömiä eivät ole pankitkaan olkoonkin, että ne ovat vakuuttaneet testanneensa asiakkaiden lainanhoitokykyä nykyistä huomattavasti korkeammilla korkotasoilla.

Vajaat 10 vuotta sitten rahalaitokset tarjosivat hövelisti asuntolaina-asiakkailleen vuoden mittaisia lyhennysvapaita. Ne ilmoittivat perusteluksi, että vapautuvat varat kanavoituvat yskästelevän kansantalouden vauhdittamiseen, siis kulutukseen.

Perustelu kuulosti jo tuolloin kummalliselta - nyt suorastaan surkuhupaisalta. Lyhennysvapaata siihen, että pääsee vaikkapa "kahtomaan mualimoo" tai muuten vain arjen harmautta kirkastamaan shoppailemalla. Lopulta tuolloin otetuille lyhennysvapaille tulee velallisille hintaa. Pankkien tulosta ne kyllä parantavat, kun korot ovat nousseet ja ovat edelleen nousussa.

Lyhennysvapaat olivat kuin kreikkalaisessa mytologiasta tunnettujen petollisten seireenien houkutuslaulut. Ne kuulostivat hyviltä, mutta lopputuloksella ei pääse kehumaan.

Yksittäisen asuntovelallisen huolena ei pidä olla kansantalouden tila vaan omasta taloudesta huolehtiminen. Velan - oli se mitä tarkoitusta varten tahansa otettu - täytyy olla sen suuruinen, jonka hoitamisesta lähtökohtaisesti selviää. Tilanne on luonnollisesti toinen, jos eteen tulee yllättäviä vaikeuksia kuten sairautta tai työttömyyttä.

Uusia asuntoja on vuosien ajan noussut kuin sieniä sateella. Hyvä kysymys on kuulunut, mistä niihin löytyvät asukkaat. Kuopion tapaisissa kasvukeskuksissa kysyntää on ollut, kun kotitalouksien ohella sijoittajat ovat olleet aktiivisia.

Kun epävarmuus markkinoilla lisääntyy ja korot kohoavat uudelle tasolle, tilanne on muuttunut. Suomen Pankin mukaan lokakuussa uusia asuntolainoja otettiin kolmannes vähemmän kuin vuosi sitten. Selitykseksi ei käy, että rakentaminen on normalisoitunut koronaa edeltävälle tasolle.

Jos näin olisi, rakentajat eivät tekisi uusurakoissaan sellaista äkkijarrutusta kuin on tapahtumassa. Ne vievät meneillään olevat kohteet loppuun, mutta uusien hankkeiden aloitukset ovat harvassa.

Kun markkinakorot jatkavat nousuaan yleisten elinkustannusten kohoamisen kanssa, lainojen lyhennysvapaille tulee todellista tarvetta.