Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 25.1.2023 Viranhaltijat lastasivat jäitä hattuun

Valtiovarainministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön selvitys suurten raideliikennehankkeiden rahoitusmahdollisuuksista ja ilmastovaikutuksista on tylyä luettavaa. Selvitysryhmä latelee epävarmuuksia ja tosiseikkoja, jotka osoittavat haaveiltujen ratahankkeiden olevan kovin kaukana toteutuksesta, vaikka selvityksen tarkoituksena ei ole ollutkaan ottaa kantaa hankkeiden toteutukseen.

Julkisomisteiset hankeyhtiöt Turun Tunnin Juna Oy, Suomi-rata Oy ja Itärata Oy suunnittelevat parhaillaan nopeampia junayhteyksiä, joiden investointikustannuksiksi selvityksessä lasketaan 9,2-10,7 miljardia euroa. Hankeyhtiöissä on kaikkiaan 49 kaupunkia ja kuntaa sekä Finavia. Itärata ja Suomi-rata ovat vielä esisuunnitteluvaiheessa. Turun tunnin junan suunnittelu on pisimmällä.

Investointisummista kotimainen julkinen maksuosuus, siis valtion ja kuntien kontolle jäävä rahoitus olisi selvästi yli puolet mahdollisten EU-tukien jälkeen. Lisäksi selvityksen mukaan hankkeesta kiinnostuneet yksityisetkin rahoittajat edellyttäisivät todennäköisesti valtion takausta. Näin investointiriskit jäisivät viime kädessä suurelta osin julkisen sektorin kannattavaksi.

Ratahankkeita on markkinoitu ilmastotekoina.

Selvityksessä on tehty hankekohtaiset kannattavuuslaskelmat 10-15 vuoden investointiajalla ja 50 vuoden käyttöajalla. Luvut osoittavat, ettei mikään hanke ole liiketaloudellisesti kannattava.

Ratahankkeita on markkinoitu ilmastotekoina, mutta selvityksen mukaan ne olisivat päinvastoin ilmastopahiksia. Nykyisillä rakennusmateriaaleilla ja työmenetelmillä ilmastopäästöjen takaisinmaksuaika päästövähenemien kautta vaihtelisi hankkeesta riippuen 140 vuodesta 330 vuoteen.

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan keskustalaiset jäsenet kiiruhtivat toivottamaan kaikki suuret ratahankkeet jäihin. Selvityksen tulosten perusteella muunlaista johtopäätöstä olisikin vaikea ellei mahdoton perustella, varsinkin kun suuret ratahankkeet eivät ole nykyisissä valtiontalouden rahoituskehyksissä.

Valtiolla ei ole vara ottaa lisää velkaa etenkään nousevien korkojen oloissa ja toisaalta perusväylänpidosta ei ole mahdollista enää tinkiä.

Rautatieverkoston merkitystä henkilöliikenteelle ja eritoten tavaraliikenteelle selvitys ei lainkaan vähennä. Selvitys ei myöskään poista sitä tosiseikkaa, että rautatieverkoston välityskykyä on kyettävä lisäämään nykyisestä, mikä on mahdollista suuria ratahankkeita merkittävästi pienemmillä panostuksilla.