Hallituspuolueet pääsivät tiistaina yhteisymmärrykseen siitä, että hyvinvointialueille esitetään tälle vuodelle 500 miljoonan euron lisärahoitusta. Siitä 350 miljoonaa euroa on valtionavustusta hyvinvointialueiden käynnistämiseen ja 150 miljoonaa euroa niin sanotun kertaerän aikaistamista. Kertaerä korjaa hyvinvointialueiden rahoitusta kuntien viime vuoden tilinpäätösten perusteella.
Lisäbudjetin rahoille on hyvät perusteet. Hyvinvointialueilla eletään vielä hämmennyksen tilassa, kun moni asia on muuttunut. Ei ole täyttä varmuutta, että arviot talouden kehityksestä pitävät paikkansa, sillä hoitovelkaa on koronan jäljiltä edelleen, mutta kukaan ei taida tietää tarkasti, miten paljon.
Maakuntaverosta ei ole rahoituksen pelastajaksi.
Jo nyt päättäjät ovat tietoisia, että toimintatapoja on välttämätöntä muuttaa. Yhtä selvää on, että ennen huhtikuun eduskuntavaaleja suuria visioita äänestäjien elämänpiiriin kohdistuvista säästöistä tuskin kukaan päättäjäksi pyrkivä esittelee.
Suurin muutosajuri on väestökehitys. Kun väki pakkautuu kaupunkiseuduille, on selvää, että palveluvarustuksen ylläpito kyseenalaistuu siellä, missä ennen oli kenties runsaastikin asutusta, mutta ei ole enää. Hyvinvointialueilla on laadittava realistinen väestöennusteisiin perustuva palvelustrategia, joka tohtii linjata, mitä missäkin päin tehdään ja miten. Lisäksi hyvinvointialueiden on kyettävä yhteistoiminta-alueittain (YTA) laatimaan samanlainen strategia. Kolmanneksi myös valtakunnallista koordinaatiota tarvitaan vastaamaan samoihin kysymyksiin mitä, missä ja miten.
Pohjois-Pohjanmaalla hyvinvointialue on jo ilmoittanut, että se vähentää sairaala- ja palveluasumisen paikkoja. Sopeutusta on edessä myös Pohjois-Savossa ja keskisen Suomen YTA-alueella. Tärkeintä olisi löytää keino vähentää päivystysten paniikkia ja erikoissairaanhoidon painetta. Se onnistuu tietysti panostamalla perusterveydenhoitoon, mutta jälleen edessä ovat samat kolme kysymystä: mitä, missä ja miten.
Maakuntaverosta ei ole rahoituksen pelastajaksi, ei ainakaan Pohjois-Savon hyvinvointialueella, päinvastoin. Pahimmilllaan siitä saataisiin vain nopeasti kuristava hirttoköysi, joka tukahduttaisi voimallisesti kuntien pyrkimyksiä lisätä elinvoimaisuuttaan.
Yhdenvertaisten palvelujen turvaaminen kaikille kansalaisille jää seuraavan hallituksen huoleksi. Lähtökohdaksi työssä on otettava se, että sote-uudistus ei tule koskaan valmiiksi, vaan se on prosessi, jossa parempaa etsitään yrityksen ja erehdyksen kautta.