Olipa kerran tammikuu 2023.
Tuolloin dinosaurukset parkkeerasivat kotini olohuoneeseen. Veikkaan, että ne pysyvät siellä vielä tovin.
Viisivuotias jälkikasvuni löysi kirjastosta Dinosaurukset - Uskomaton maailma -kirjan.
Se ei ole aivan tavallinen opus. Puhelinsovelluksen avulla kirjan sivuilta voi skannata dinosauruksia yksityiskohtaisina 3D-malleina. Ominaisuutta kutsutaan lisätyksi todellisuudeksi. Siinä digitaaliset elementit sulautuvat arkiympäristöön.
Poika oppi nopeasti digitekniikan salat. Siitähän riemu repesi.
Ankylosaurus jääkaapissa. Citipati vessanpöntöllä. Kaiken kukkuraksi Tyrannosaurus Rex isin kanssa sohvalla köllöttelemässä.
Sanotaan, että lukemalla voi päästä maailmoihin, joita arkipäivät eivät tavoita. Pitää paikkaansa, eikä ripaus lisättyä todellisuutta heikennä kokemusta.
Dinosaurukset ovat tehneet myös arkipäivistä mielenkiintoisia. On riemukasta seurata jälkikasvun herpaantumatonta mielenkiintoa muinaisiin otuksiin. Pohdittavaa riittää silloinkin, kun kirjan kannet ja sovellukset ovat kiinni. Muistan eräältä automatkalta pojan kysymykset siitä, oliko Pachycephalosaurus kasvin- vai lihansyöjä, koska sillä oli tasaiset poskihampaat, mutta terävät etuhampaat.
Dinosaurukset innoittivat pojan tarttumaan myös kynään. Hän katsoo kirjasta mallia, ja sen jälkeen kynä sauhuaa. Käsiala on horjuvaa, mutta olen aaneloselta tunnistanut muun muassa dinosaurusten ja lintujen välisen puuttuvan renkaan, Archaeopteryxin.
Tällainen keskittyminen ja asiaan paneutuminen on virkistävää aikakaudella, jolloin nopeus, ärhäkkyys ja vauhti tuntuvat olevan kovinta valuuttaa.
Dinosaurus-kirja on hyvä esimerkki siitä, miten luovuuden ja uusien tekniikoiden kaunis liitto voi ruokkia lapsen kehitystä ja mieltä. Joskus yksinkertaisempikin idea riittää. Rinna ja Sami Saramäen Taskulamppuseikkailu-kirjoissa piilokuvat alkavat hehkua, kun kirjojen sivuja katsoo taskulampun valoa vasten.
Miettikääpäs. Pimeys, taskulamppu ja vetävä tarina. Lasten kuvakirjoja tutkinut Barbara Bader on luonut käsitteen sivunkääntämisen draama. Sillä viitataan sivun vaihtumiseen liittyvään odotukseen ja yllätysefektiin. Tämä todella pätee yhtä lailla Dinosaurus-opukseen kuin taskulamppuseikkailuihin.
Harmi vain, että yhä harvemmalla tuntuu olevan aikaa tai halua sivunkääntämisen draamalle. Lukukeskuksen 2020-luvun alussa tekemän selvityksen mukaan suomalaisvanhemmista 63 prosenttia kokee lukevansa liian vähän lapselleen. Keskeisin syy oli ajan puute.
Tunnistan ongelman. Minuakin houkuttaa työpäivien jälkeen sosiaalinen media ja Netflix. Yritän kuitenkin jakaa aikaani myös dinosauruksille ja taskulamppuseikkailuille. Teen sen siksi, koska nämä teokset ylittävät perinteisen lukemisen rajat. Katsokaas, Allosauruksen 3D-mallin sovitteleminen ruokapöydälle ei tapahdu tuosta vain. Se vaatii vaivannäköä. Siitä syntyy kuitenkin yhdessä tekemisen ja olemisen kokemus oman lapsen kanssa. Ja se ilo, mitä lapsi tästä kaikesta kokee. Täyttä parhautta.
Siksi haluankin sanoa: Lukeminen kannattaa aina. Myös lisätyllä todellisuudella.
Sen pituinen se.