Kukaan ei ole pyytänyt minua tiivistämään viime sunnuntaina päättyneitä hiihdon MM-kisoja yhteen sanaan, mutta teen sen silti: Apatia.
Se tarkoittaa muun muassa välinpitämättömyyttä, motivaation, innostumisen ja tunteen puutetta.
Kaikki nämä ovat erinomaisen hyviä sanoja kuvaamaan suhtautumistani hiihtourheiluun ja ylipäätään suksiin, sauvoihin, monoihin ja latuihin.
En seurannut hiihdon MM-kisoja hetkeäkään enempää, kuin työni takia oli pakko, joten voin olla väärässä – ja usein mielelläni olenkin – väittäessäni, että suomalaisissa kisakatsomoissa ja lajin sisälläkin MM-hiihtoja seurattiin alakulossa.
Viestin hopeamitali tarjosi hetken ilon, mutta monilla sykettä nosti enemmän Perttu Hyvärisen tempaus tv-kameroiden edessä.
Henkilökohtaisesti kuitenkin enemmän sykähdyttivät Hyvärisen viikset, jotka olivat MM-latujen upeimmat.
Toisen henkilökohtaisesti sykähdyttävän hetken tarjosi Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n puheenjohtaja Johan Eliasch, joka puhui Urheiluruudussa (Yle 27.2.) venäläisten urheilijoiden palaamisesta kansainvälisten hiihtokisojen laduille.
Nythän Venäjä on suljettu kansainvälisen urheilun ulkopuolelle, koska se hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.
Joskus heidän horinansa huvittavat, vaikka ei pitäisi.
Eliasch toisti isojen urheilupomojen ikuista harhaa, että urheilu ja politiikka on pidettävä erillään.
– Kun katsomme urheilun isoa kuvaa, urheilun tulisi olla epäpoliittista ja neutraalia, Eliasch sanoi ja jatkoi myöhemmin.
– Jos emme pidä yhtä, on olemassa riski, että urheilu muuttuu poliittiseksi ja se olisi varsinainen tragedia.
En varsinaisesti yllättynyt siitä, että hiihtopomo haluaa aktiivisesti unohtaa sen, miten monet isäntämaat ovat käyttäneet niille myönnettyjä kisoja oman asiansa ajamiseen, suoranaiseen propagandaan ja toisaalta, miten joitakin kisoja on boikotoitu.
En yllättynyt myöhemminkään samalla viikolla, kun Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan umpipoliittinen puheenjohtaja Gianni Infantino, joka on höpissyt urheilun ja politiikan erottamisesta ja jonka lausuntoja on hämmästelty laajasti siitä lähtien, kun hänet valittiin nykyiseen tehtäväänsä helmikuussa 2016, avasi taas suunsa.
Infantino kertoi Fifan pestanneen brasilialaisen supermallin Adriana Liman ensi kesänä pelattavien naisten jalkapallon MM-kisojen alle eräänlaiseksi lähettilääksi kehittämään, edistämään ja osallistumaan maailmanlaajuisiin aloitteisiin.
Nimityksessä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä: Fifalla on lähettiläitä myös miesten puolella, jonne on pestattu joukko nimekkäitä nykyisiä ja entisiä pelaajia.
Nyt lähettilääksi valittiin ennemmin pikadieeteistään ja aborttivastaisuudestaan kuin vankasta jalkapallotaustastaan tunnettu huippumalli, vaikka tehtävään olisi varmasti löytynyt myös jalkapallon parissa menestyneitä naisia.
Infantino ei nähnyt tässäkään asiassa mitään ihmeellistä, vaan kehui Limasta huokuvaa lämpöä.
Kutsutaan Eliaschin ja Infantinon kaltaisia tunkkaisia vallankäyttäjiä paremman termin puutteessa ukkeleiksi.
Ukkelit ovat hahmoja, jotka jaksavat hämmästyttää jääräpäisellä näköalattomuudellaan. Joskus heidän horinansa huvittavat, vaikka ei pitäisi.
Ja aivan kuin politiikka, myös ukkeleita on kaikkialla.
Kirjoittaja on verkkotoimittaja.