Tuulivoimarakentaminen on mahdollista myös Itä-Suomessa, mutta ei ilman erityistoimia. Siinä lyhykäisyydessään selvitysmies Arto Rätyn tuoreen tuulivoimaselvityksen johtopäätös.
Tähän saakka tuulivoimaa ei ole rakennettu juurikaan Viitostien itäpuolelle, koska Puolustusvoimat on katsonut tuulivoimaloiden häiritsevän tutkia, joiden varassa aluevalvonta pitkälti on.
Kyse ei ole halvasta lystistä.
Siksi on selvää, että ilman erityistoimia tuulivoimaa ei voi rakentaa. Erityistoimien luettelo on yllättävän pitkä. Ensimmäisenä listalla on energiaministerin tehtävän perustaminen. Valtioneuvoston jäsenenä ministeri saisi vastuulleen tehostaa Suomen energiajärjestelmän kokonaisuuden poliittista ohjausta. Sen jälkeen pitäisi perustaa yhteistyöryhmiä, jotka valmistelisivat tuulivoimahankkeita ottaen huomioon puolustusvoimien tarpeet. Kantaverkon luvitusta pitäisi nopeuttaa, jotta kantaverkko pysyisi tuulivoimarakentamisen vauhdissa.
Järeimpiä erityistoimia ovat kompensaatiolain säätäminen ja kompensaatiomallin luominen. Ilman niitä tuulivoimaa ei ole mahdollista rakentaa merkittävästi Itä-Suomeen. Toisin sanoen tuulivoimasta johtuvia haittoja aluepuolustukselle on kompensoitava hankkimalla sellaisia uusia laitteita ja järjestelmiä, joiden avulla aluevalvontakykyä on mahdollista pitää yllä vähintään nykytasolla. Kunhan Suomesta tulee Naton jäsen, esimerkiksi Awacs-ilmavalvontakoneet voivat tilanteen niin edellyttäessä kasvattaa valvontatehoa.
Selvityksessä luetellaan erilaisten kompensaatiotapojen kustannuksia. Esimakua tulevasta antaa viittaus Ruotsin tilaamiin kahteen Saabin GloablEye-valvontakoneisiin paljastaa, että kyse ei ole halvasta lystistä. Yksi uusi GlobalEye maksaa 350 miljoonaa euroa. Passiivisen sensorikyvyn rakentaminen maksaa vähintään 10 miljoonaa euroa per sensori. Aktiivinen sensorikyky per kompensaatioalue maksaa 50 miljoonaa euroa.
Tuulivoimaa pitäisi rakentaa vaiheittain ja tuulipuistojen pitäisi muodostaa riittävän suuria kokonaisuuksia juurin sen vuoksi, että kompensaatioratkaisut maksavat niin paljon. Ilahduttavaa onkin, että selvityksen mukaan myös teollisuudella on valmiutta osallistua kompensaatioratkaisujen kustannuksiin.
Yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta kompensaatiokustannuksia on verrattava hyötyihin. Kiinteistöverotuotot ovat tietysti yksi hyöty vähävaraisille kunnille, mutta eniten hyötyä tuulivoimasta on sijoittumisalueelleen silloin, kun se saa rinnalleen esimerkiksi vedyn tuotantoa ja sähkön varastointia ja kenties muitakin investointeja.