Tavalliset suomalaiset saattavat olla jo hieman kyllästyneitä siihen tapaan, jolla Suomen Nato-jäsenyysprosessin etenemistä on tämän tästä arvioitu. Jäsenyys on ollut useiden asiantuntijoiden mukaan kovin monta kertaa aivan varma, vaikka sitten onkin tullut mutkia matkaan, kun Unkari ja Turkki ovat viivyttäneet ratifiointejaan.
Kaikesta huolimatta, nyt viimeinkin voidaan perustellusti väittää, että perjantaina Suomen Nato-hakemus eteni ison askeleen kohti lopullista hyväksymistä.
Turkin lupaama ratifiointi laittoi vauhtia myös Unkariin.
Presidentti Sauli Niinistön kaksipäiväinen työvierailu Turkkiin muuttui perjantaina Ankarassa ulkonaisten puitteiden perusteella valtiovierailuksi kunniakomppanioineen, kunnialaukauksineen ja kansallislauluineen. Mahtipontisuus ennakoi sitä, mikä sitten tapahtuikin. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan lupasi, että Turkin parlamentti ratifioi Suomen Nato-jäsenyyden. Maan demokratian tilasta kertoo paljon se, että presidentin ratifiointia koskevan allekirjoituksen katsotaan ratkaisseen asian.
Historiankirjoitus avannee aikanaan, millaisia eri vaiheita Suomen Nato-jäsenyysprosessissa on ollut. Pelkästään viime päivinä diplomatian rintamalla on ollut runsaasti liikennettä. Presidentti Niinistö vieraili Yhdysvalloissa reilu viikko sitten ja nyt Turkin presidentti on valmis vahvistamaan osaltaan Suomen Nato-jäsenyyden. Jostakin syystä myös Unkarin pääministeri Viktor Orbán käväisi torstaina Turkissa turkkilaisten maiden neuvoston kokouksessa tapaamassa Erdogania. On mahdollista, että kaikki kohtaamiset liittyvät jollain tavalla toisiinsa.
Turkin lupaama ratifiointi laittoi vauhtia myös Unkariin. Vielä torstaina unkarilaislehti kertoi maan äänestävän Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksistä 31. maaliskuuta. Perjantaina Unkarin hallituksen tiedottaja ilmoitti, että Suomen jäsenyydestä parlamentti äänestää jo 27. maaliskuuta.
Perjantain jälkeen Suomella ja Ruotsilla ei ole enää yhteistä Nato-tietä. Erdoganin ilmaisema vastenmielisyys Ruotsia kohtaan oli tiedotustilaisuudessa niin voimakasta, että ennen Turkin toukokuisia vaaleja länsinaapurimme lienee turha toivoa ratifiointia.
Itämeren alueen turvallisuustilanteen kannalta Ruotsin mukaantulo on tärkeää, joskin Ruotsin kahden- ja monenvälisten kumppanuuksien ja Suomen pian toteutuvan Nato-jäsenyyden ansiosta geopoliittinen asetelma ei toistaiseksi aiheuta erityistä huolta.