Viranomaiset ovat tutkineet alkuvuodesta harvinaisen mittavaa salametsästysvyyhteä, jonka epäillyistä noin 40 henkilöstä valtaosa on lapinlahtelaisia miehiä. Salametsästys ei sinällään ole Suomessa uusi ilmiö, mutta tutkinnassa oleva kokonaisuus osoittaa kokeneilta metsästäjiltä hämmentävää ja kaikin puolista piittaamattomuutta niin lakia kuin luontokappaleita kohtaan.
Rikollisen toiminnan suunnitelmallisesta luonteesta kertoo, että poliisin epäilyn mukaan luvaton susi- ja ahmajahti oli naamioitu esimerkiksi kettujen metsästämiseksi pieneksi arvioidun kiinnijäämisen varalta. Petojen jäänteitä löytyi pakastettuina.
Erityistä tapauksissa on mittakaavan ohella se, etteivät salametsästäjät ole iskeneet vain suurpetoihin. Kymmenien eläinten saaliissa on myös rauhoitettuja lintuja kuten joutsenia, haukkoja ja valkoposkihanhia. Kysymys kuuluu, mikä motiivi salametsästäjillä on ollut, kun epäiltyihin kuuluu metsästysseurojen ja hirviseurueiden keskeisissä tehtävissä mukana olleita.
Mikä motiivi salametsästäjillä on ollut?
Se ei viesti hyvää metsästyksen käytänteistä, joita luottamustehtävissä vaikuttavien pitäisi erityisesti vaalia. Sellainen itsestään selvyys ei riitä, että Suomen metsästäjäliitto ei ilmoituksensa mukaan hyväksy salametsästystä.
Salametsästyksen taustalla saattaa olla jännityksen hakemisen ohella tyytymättömyys petopolitiikkaan. Molemmat ovat tietysti kestämättömiä perusteita oman käden oikeudelle - niin kuin lain rikkominen muillakin elämänalueilla.
Kun vyyhti mitä ilmeisimmin aikanaan käräjille etenee, se on omiaan puhdistamaan metsästyskulttuuria. Oikeuden päätökset tekevät näkyväksi, millaisia rangaistuksia salametsästyksestä saa. Se ei ole vain halpaa jännityksen hakemista tai vaaralliseksi koettujen petojen tappamista omin luvin vaan rikoksia seuraamuksineen.
Yhtälailla tärkeää on keskustelun viriäminen metsästyksestä. Vaikka salametsästys on monin paikoin yleisesti tiedettyä, sen ympärillä on jonkinlainen salaisuuden verho.
Paikalliset metsästykseen osallistumattomatkaan eivät tietojaan levittele. Taustalla lienee sosiaalista painetta.
Kiihkoton, laaja kansalaisdebatti petopolitiikasta tekisi näkyväksi, kuinka hyvin nykyinen laki ja kansalaisten oikeustaju kohtaavat.
Laaja keskustelu metsästyksestä tulisi senkin takia otolliseen aikaan, että ikääntyvien metsästäjien tilalle pitäisi saada innostumaan uutta sukupolvea. Kuka kiinnostuu harrastuksesta, jolla on epämääräinen maine?