Kertoo paljon hallitusneuvotteluihin osallistuvien asenteista ja tiedon tasosta, että mahdolliseksi säästöjen kohteeksi on noussut vapaa sivistystyö. On ilmeistä, että kovin harvat käsittävät termin sisällön laajuuden, monipuolisuuden ja niiden kautta vapaan sivistystyön ison merkityksen koko yhteiskunnalle.
Vapaaseen sivistystyöhön lasketaan kuuluviksi kansanopistot, kansalaisopistot, kesäyliopistot ja muut vastaavat oppilaitokset. Se on tyypillisesti kaikille avointa koulutusta, josta osallistuja maksaa osan.
Leikkaukset ovat suhteellisesti erittäin suuria.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah totesi keskiviikkona, että vapaa sivistystyö ei ole vain hyvä harrastuspiiri, kun esimerkiksi kansanopistoilla on rooli lukioon valmistavassa koulutuksessa, lukio-opinnoissa ja ylipäätään siirtymisessä toisen asteen opintoihin. Myös maahanmuuttajien kouluttamisessa kansanopistoilla on merkitystä (Savon Sanomat 24.5.)
Essayahin lausunto on kohdallaan. Tosin ei myöskään hyvien harrastuspiirien yhteiskunnallista ulottuvuutta sovi unohtaa. Esimerkiksi kansalaisopistojen kurssit yhdistävät eri kansanosia omintakeisella tavalla, joka on omiaan lisäämään ymmärrystä toisenlaisissa elämäntilanteissa asuvia kohtaan. Rikkaat ja köyhät, nuoret ja vanhat, sinkut ja perheelliset mahtuvat samoille kursseille. Opiskelu samoin kuin työ tarvitsevat vastapainoa ja vapaa sivistystyö sitä tällä hetkellä tarjoaa edullisesti.
Tuore esimerkki kansalaisopiston valtavasta suosiosta nähtiin tiistaina, kun ruuhka ilmoittautumissivustolla kaatoi Kuopion kansalaisopiston kotisivut. Iltaan mennessä ilmoittautumisia oli melkein 7 400. Kuten yksi Savon Sanomien haastattelema opiskelija totesi, edullinen hinta mahdollistaa säännöllisen harrastuksen (Savon Sanomat 23.5.).
Julkisella sektorilla puhutaan usein tarpeesta arvioida etukäteen, miten päätökset vaikuttaisivat. Vapaan sivistystyön kohdalla arviointi on vaikeaa, koska sen tuloksia ei mitata tutkinnoilla. Selittääkö se säästöjen kohdentumista?
Valtion tämän vuoden talousarviossa on 180 miljoonaa euroa vapaalle sivistystyölle. Siitä on esitetty leikattavaksi vähintään 20 miljoonaa euroa ja jopa 70 miljoonaa euroa. Esillä olleet leikkaukset ovat suhteellisesti erittäin suuria, mutta summat sinänsä pieniä. Paljon suurempia summia voisi olla löydettävissä muualta opetuksen ja koulutuksen saralta yksinkertaisesti jo siksi, että ikäluokat pienenevät jatkuvasti, mutta sellaisiin säästöihin ryhtyminen olisi paljon vaikeampaa poliittisesti.