Susanna Pekkarisen kolumni Aikuisten keskittyminen hajosi jo paljon ennen älypuhelinten aikaa

Perheen aikuinen tai aikuiset makaavat sohvalla. He hihittelevät itsekseen ja näyttävät nauttivan siitä, mitä ruudulla näkyy. Välillä sormet liikkuvat vikkelään, he selvästikin näpyttävät viestejä. Kun imuri laulaa eteisessä ja olohuoneessa viikon sotkuja unholaan, aikuisen korvia peittävät kuulokkeet ja hän näyttää hartaan keskittyneeltä. Ruokaa laittaessa lieden vieressä hohtaa tabletin näyttö – aikuisen vasen käsi selaa laitetta, oikea sekoittaa kastiketta. Keskittyminen, se on ehkä siellä jossain.