Kuopiolaisen asunnottoman Tero Miettisen tarina havainnollistaa sosiaalialan järjestöjen roolia turvaverkkona, kun ihminen putoaa virallisen yhteiskunnan rattailta (Savon Sanomat 29.9.). Tukiasumista ja päiväkeskuspalveluja tarjoava Sirkkulanpuiston toimintayhdistys auttoi Miettistä käännekohdassa, kun hän ponnisteli irti päihteistä. Tärkeäksi muodostui kokemus, ettei uuden elämän alussa joutunut jäämään yksin.
Sirkkulanpuiston rahoituksesta noin 60 prosenttia tulee sosiaali- ja terveysministeriön STEA-avustuksena. Petteri Orpon (kok.) hallituksen kaudella tuki on jo noin puolittunut 735 000 eurosta tämän vuoden 389 000 euroon. Odotettavissa oleva lisävähennys johtanee työntekijöiden irtisanomisiin.
Hallitus leikkaa STEA-avustuksia jälleen ensi vuonna noin kolmanneksella kuluvaan vuoteen nähden. Säästösummasta ei hallituksessa ole kiistelty, vaikka kesällä syntyi riita kriteereistä ja sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps.) menettelytavoista.
Riita syntyi kriteereistä.
Rydman linjasi kesäkuussa, että yhdistysten toiminnalla olisi oltava selkeä yhteys terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteisiin. Tukea ei olisi myönnetty esimerkiksi yhteen tiettyyn taustaan tai identiteettiryhmään keskittyvään toimintaan.
Hallituskumppanit kokoomus ja RKP moittivat Rydmania omavaltaisuudesta. Osin syrjivinä pidettyjen kriteerien pelättiin rajaavan ulos esimerkiksi tukea seksuaalivähemmistöille ja maahanmuuttajille. Kompromissina syntyneellä asetusmuutoksella pyrittiin huomioimaan yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Painotus kohtaavaan asiakastyöhön säilyy jakokriteereissä.
Julkisen talouden velkaantuminen pahenee ja hyvinvointialueilla menoleikkaukset uhkaavat terveyspalvelujen järjestämistä. Niukkuuden keskellä ei ole realismia, että runsaslukuinen järjestösektorikaan välttyisi sopeutuksilta. Nykyiseen kenttään hallituksen kuuri pyyhkäisee kuitenkin rajuna.
Sote-palveluja täydentävän, ennaltaehkäisevän ja asiantuntijatyön arvoa on vaikeaa täsmällisesti mitata, vaikka erilaisia laskennallisia lukuja voidaan esittää. Kattojärjestö Soste ry:n arvion mukaan yksi työntekijä koordinoi 10–20 vapaaehtoisen työpanosta. Näin ollen leikkauksissa ei menetetä vain palkallisia henkilötyövuosia vaan välillisesti myös vapaaehtoistyötä, jonka arvoksi järjestötoimijat arvioivat jopa miljardeja euroja.
Järjestöt ovat jatkuvasti varoitelleet, että niihin kohdistuvat säästöt kostautuvat lisämenoina toisaalla, kun syrjäytyminen lisääntyy ja syvenee. Jos seuraava hallitus haluaa palauttaa rahoitustason edes osittain entiselleen, valtiontalouden välttämättömiä sopeutuksia on haettava jostain toisaalta.