Vuosien jälkeen Suomen talous on vihdoin vahvassa kasvussa. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan talous kasvaa 1,6 prosenttia tänä vuonna ja 1,8 prosenttia vuonna 2027. Teollisuuden tilauskirjat ovat täynnä, ja historiallisen suuret investoinnit antavat aihetta optimismiin.
Kasvun tärkein mittari on kuitenkin ihmisten arjessa: syntyykö työpaikkoja ja vahvistuuko ostovoima? Elokuussa työllisiä oli 34 000 enemmän ja työttömiä 5 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tätä tarvitsemme lisää. Yritykset uskaltavat jälleen palkata, ja yhä useampi pääsee mukaan rakentamaan yhteistä hyvinvointia.
Työttömyys on silti edelleen korkealla, eikä kasvu yksin ratkaise julkisen talouden ongelmia. Mutta kun kehityksen suunta on positiivinen, samaan suuntaan kannattaa jatkaa. Ennen kaikkea meidän on varmistettava tulevaisuuden talouskasvun edellytykset. Ilman talouskasvua valtiontalouden tasapainottaminen on käytännössä mahdoton tehtävä. Tämän vuoksi hallitus on esimerkiksi tehnyt kasvua tukevia verotoimia keventämällä yhteisöveroa ja tuloveroja.
Yritykset uskaltavat jälleen palkata.
Julkisen talouden tilanne on vaikea. Vuoden 2027 alijäämäksi arvioidaan noin 12,4 miljardia euroa. Tästä pelkästään valtionvelan korkomenot ovat 4,4 miljardia. Korkomenojen lisäksi Petteri Orpon hallituksen aikana ovat nousseet hyvinvointialueiden menot 4,3 miljardilla sekä sotilaallisen maanpuolustuksen menot. Ilman näitä menokasvuja valtiontalous olisi lähellä tasapainoa.
Velanhoito, väestön ikääntyminen ja turvallisuustilanteen heikkeneminen vievät rahaa muilta palveluilta. Taloutta on tasapainotettava, jotta tulevaisuudessa rahat voidaan käyttää muuhun kuin korkoihin.
Samalla on huolehdittava siitä, että ihmiset saavat aina tarvitsemansa välttämättömät palvelut. Ainakin kokoomuksen tavoitteena on hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen tuleville sukupolville.
Minulle on tärkeää muistuttaa, että tavoitteenamme on hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaaminen. Politiikassa on viime aikoina yleistynyt epämiellyttävä tapa, jossa poliitikot liittävät eri mieltä oleviin poliitikkoihin kyseenalaisia arvauksia heidän motiiveistaan. Se on väärin.
Politiikassa saa olla eri mieltä keinoista ja yksittäisistä tavoitteista. Isossa kuvassa uskon kuitenkin, että kaikki eduskunnassa ovat Suomen asialla. Ketään ei motivoi viha tai halu aiheuttaa eriarvoisuutta tai yhteiskunnan epävakautta.
Toivottavasti tämä muistettaisiin kaikissa eduskuntavaaleihin valmistautuvissa puolueissa, kun viestintää suunnitellaan.
Kirjoittaja on kuopiolainen sosiaaliturvaministeri (kok.).