Kauhuromaani on harvinainen ilmestys Suomen kirjallisuudessa

Sielunveljien kansi on Jokke Saharisen tekemä mukaelma Gallen-Kallelan Symposion-maalauksesta. Jarno Artika

Kimmo Nevalainen

Kuva- ja sarjakuvataiteilija Jokke Saharinen (s. 1969) on nyt myös kirjailija, sillä häneltä on juuri ilmestynyt Sielunveljet-kauhuromaani. Kolmeen osaan jakautuvassa episodiromaanissa seikkailevat niin kuvataiteilija Oscar Parviainen, säveltäjä Jean Sibelius kuin kirjailija H. P. Lovecraftin luoma taiteilijapersoona Richard Upton Pickmankin.

Yön kansa eli ghoulit kuuluvat henkilögalleriaan, mutta lisäksi osin absintin huuruisesta romaanista selviää, miten Joensuun Penttilän sahan palo todellisuudessa tapahtui ja missä on Sibeliuksen 8. sinfonian käsikirjoitus.

Saharinen kirjoitti fiktiota joskus teinivuosinaan, mutta muut taiteet veivät voiton. Viime aikoina hän on kirjoittanut enimmäkseen asiatekstiä, esimerkiksi sarjakuva-arvioita Savon Sanomiin, opiskeluesseitä tai muita sarjakuva- ja kauhuartikkeleita alan julkaisuihin.

– Halu kirjoittaa on aina pyörinyt silti taustalla, Saharinen myöntää.

Innostus kirjallisuuteen kasvoi, kun Jalava rupesi julkaisemaan kauhukirjallisuutta 1980-luvun lopulla.

– Olin tietysti lukenut ennenkin, mutta H. P. Lovecraftin kauhunovellit suorastaan räjäyttivät tajuntani tuolloin. Kauhuharrastajien Kuiskaus pimeässä -lehdessä on aina julkaistu myös novelleja. Mielessä pyöri, josko itsekin saisi joskus kauhunovellin aikaiseksi. Ajatuksena se tuntui viehättävältä.

Jotain muuttui, kun Saharinen tutustui Joensuun taidemuseon Oscar Parviaisen retrospektiiviseen näyttelyyn vuonna 2011.

– Alkoi kristallisoitua, että kuvataiteen viitekehys olisi mukana kauhutarinassani. Parviaisen aiheet ovat osin kauhuosastoa, ja näyttely puhutteli paljon. Selväksi tuli, että Parviaisen kautta asia saa lähteä purkautumaan.

Vuodenpäivät Saharinen suunnitteli tekstiään, joka lähti novellina liikkeelle 12. maaliskuuta 2012 kello 18.30.

– Pyörittelin ajatusta myös sarjakuvasta, mutta tarina tuntui niin monimutkaiselta ja -syiseltä, että novelli oli tehtävä ensin. Sen jälkeen voisi miettiä sarjakuvaa.

Novelli valmistui. Sen jälkeen Saharinen rupesi ihmettelemään, mistä novellin hahmot oikein tulevat. Asia kiinnosti niin paljon, että teksti kasvoi lopulta romaaniksi.

Kuvataiteen puolella Saharinen tunnetaan yhdessä Jukka Suhosen kanssa tehdyistä Hypnobatia-installaatioista, joissa irvokkuus yhdistyy anarkistisuuteen, noin lyhyesti sanottuna.

Onko Sielunveljet kirjallista hypnobatiaa?

– Tavallaan on, vaikka en asiaa ole noin ajatellutkaan, Saharinen nauraa.

Hypnobatia-kokonaisuudet tuppaavat syntymään niin sanotusti suoraan syvään päähän sukeltamisen -menetelmällä.

– Lähdemme tekemään uhkarohkeasti mitähän tästä tulee -tyyliin. Onhan tässä samoja piirteitä, koska fiktion kirjoittamiseni tausta on perua yläasteelta. Romaanin kirjoittamisessa oli samaa uhkarohkeutta.

Senkin Saharinen myöntää, että romaanin ja installaatioiden kuvastoissa on yhtymäkohtia.

– Teksti on omasta mielestäni hyvin visuaalinen, mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi. Samat asiat pyörivät mielessä, kirjoittipa kirjaa, teki Hypnobatiaa tai sarjakuvaa.

Saharisen tekstistä löytyy paljon erilaisia viittauksia Sielun Veljistä Waltariin, Edgar Allan Poeen ja moniin kauhuklassikoihin, mutta mitään snobbailua hän ei halua sen olevan.

– En alleviivannut, että huomasithan nyt tämän kohdan. Viitteitä voi olla, jos ne luontevasti sopivat kyseiseen kohtaan. Lukija joko bongaa ne tai sitten ei.

Sielunveljet ei ole pelkkää Saharisen päänsisäistä surinaa, sillä taustalla on paljon tarkistettuja asioita ja tutkittua tietoa.

– Minulla on aika vankka yliopistotausta kahden maisterin tutkinnon tehneenä, ja tiedon käyttäminen osana tekstiä on sillä tavalla tuttua. Pidin myös itselle mielekkäänä sitä, että tarinaan tulee uskottavuuden taso sitäkin kautta.

Romaani tapahtuu suurimmaksi osaksi todellisilla paikoilla, jolloin yksityiskohtien on pidettävä paikkansa.

– Nykyisin on mahdollista selvittää asioita kotikonttorista aivan eri tavalla kuin muinaisina aikoina. On esimerkiksi webbikameroita ja mallinnuksia, joista voi katsoa, miltä paikan päällä näyttää. Google Earth oli myös korvaamaton apuväline.

– Tutkimuksen näkökulma näkyy, ja siihen tuli kyllä upotettua aikaankin. Se oli yksi jännittävä osa koko prosessia.

Sielunveljet-romaanin kustantaja on kauhu-, fantasia- ja tieteiskirjallisuuteen keskittynyt Nysalor.

– Olen monesti sanonut sen, että kyllähän sitä kirjan kirjoittaa, mutta eri asia on, saako sille kustantajan. Sain, mikä oli onnellista ja mahtavaa, kun se vielä on aiheensa tunteva genrekustantaja.

– Kustantajalta tuli hyviä kommentteja, joita en välttämättä olisi itse hoksannut. Ammatti-ihminen katsoo tekstiä eri tavalla kuin aloitteleva kirjailija.

Matkan varrella teksti on muuttunut paljon, ja Saharinen kirjoitti romaaniaan kymmeniä kertoja uusiksi.

– Sinnikkyys palkittiin. Mutta minulla on hieman maaninen suhtautuminen omiin tekemisiini, olipa kysymyksessä kirjan kirjoittaminen, opiskelu, taideprojektit tai sarjakuvat.

– Kun ryhdyn hommaan, sitä tehdään kybällä ja kaikki muu ympäriltä häviää. Niin pitkään työstän juttuja, kunnes olen itse tyytyväinen lopputulokseen. Itsensä ilmaiseminen on minulle must-juttu elämässä.

Jokke Saharinen miettii, että erilaisilla luomisen välineillä voi päästä kertomaan erilaisia asioita. Ne ovat eri kanavia samojen asioiden esittämiseen.

– Seuraavaksi on tarkoitus työstää vihdoin ja viimein ensimmäinen täysimittainen sarjakuva-albumi valmiiksi.

Sarjakuva on Saharisen mielestä kompleksisempi tapa tehdä taidetta kuin kirjoittaminen. Sarjakuvassa pitää ensin luoda tarina ja sitten pitää vielä piirtääkin.

– Kirja jää ensimmäiseen vaiheeseen, kun kirjoitetaan vain tekstiä. Joistain se voi kuulostaa hullulta, mutta itselle kirjan kirjoittaminen tuntuu sarjakuvaan verrattuna helpolta.

– Kuvataide on eri juttu. Tarina voi sielläkin taustalla leijalla, mutta siinä on vain pelkkä visuaalisuus. Sekin on omalla tavallaan vapauttavaa.

Joka tapauksessa Saharinen on miettinyt seuraavan kirjansa jo pitkälle.

– Laskin, että kaksi tai kolme kirjaa on takaraivossa tällä hetkellä muhimassa.

Kauhukirjallisuus on Suomessa ollut tukevasti marginaalissa.

– Kauhukirjailijoita ei montaa ole, ja suuret kustantamot luultavasti empivät sitä eivätkä näe siinä potentiaalia. Nyt se alkaa pikkuhiljaa saada jalansijaa. Se on hyvä asia, koska genrekirjallisuus on ollut täällä hyljeksittykin asia. Ihan suotta.

Kirjoittaminen on pois muusta taiteilusta, mutta Saharinen pitää vain hyvänä sitä, että on erilaisia itsensä ilmaisun muotoja. Eipähän kyllästy yhteen.

– Lopulta sillä ei liene väliä, millä tavalla sitä itseään ilmaisee. Kuvataidenäyttelyä pukkaa Ahjoon kesäkuussa. On piristävää ja virkistävää, kun pystyy tekemää monia asioita rinta rinnan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut