Levyarvio: Nightwishin yhdeksäs studioalbumi natisee liitoksistaan, mutta Tuomas Holopaisen visio pitää paketin kasassa

Tuomas Holopaisen (oikealla) visio on vahva myös Nightwishin uudella levyllä, ja Marko Hietalakin pääsee ääneen. Kuva Ilosaarirockista vuodelta 2018. Juha Inkinen

Nightwish: Human. :II: Nature.

Nightwishin pitkäperjantaina julkaistu Human. :II: Nature. -tuplalevy on Kiteeltä ponnistaneen yhtyeen yhdeksäs studiolevy. Levy jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa koostuu yhdeksästä biisistä ja kertoo ihmisen tarinan. Toinen osa on kahdeksanosainen instrumentaalipaketti, jossa Tuomas Holopainen maalaa kuoron sinfoniaorkesterin avulla luonnosta vastinparin ihmiselle. Tässä kritiikissä keskitytään lähinnä ensimmäiseen puoliskoon, intsrumentaaliosio kulunee vain kovimpien fanien levylautasilla, sillä se jää valitettavan soundtrackmaiseksi, vaikka sävellyksenä ei ole missään nimessä huono.

Nightwishin edellisestä levystä Endless Forms Most Beautiful on kulunut kuitenkin jo viisi vuotta. Vielä viime vuosituhannella se ei ollut tauko eikä mikään, mutta nykyajan sinkkukeskeisessä musiikkiteollisuudessa se on ikuisuus.

Tuntuukin oudolta tajuta, että kyseessä on tosiaan vasta yhtyeen toinen levy hollantilaislaulajatar Floor Jansenin kanssa. Uusi levy on selkeää jatkumoa edelliselle sekä teemoiltaan että musiikiltaan.

Jos ei jo edellisellä levyllä ja lukuisilla kiertueilla, niin viimeistään nyt on selvää, että Nightwish ja Tuomas Holopainen ovat vihdoin löytäneet kokonaisuuteensa täydellisesti loksahtavan viimeisen palan. Holopainen ei päästä laulajiaan helpolla, uudella levyllä vielä vähemmin kuin aiemmilla. Melodiat ovat monipolvisia, laulutyylit vaihtuvat herkästä kovaan, kuiskauksesta huutoon, hevistä oopperaan – ja usein saman kappaleen sisällä. Basisti Marko Hietalan hevilaulua puolestaan kuullaan enemmälti vain levyn lopussa, mikä on raikas ja toimiva ratkaisu.

Levy käynnistyy äänimaisemalla maailman ja ihmisen synnystä. Holopaiselle alussa ei ole kuitenkaan sana vaan musiikki. Mahtipontista ja eeppistä. Music-kappale toimii hienosti levyn avaajana, se asettaa onnistuneesti koko levykokonaisuuden sävyn ja teeman. Ja Human. :II: Nature. on ennen kaikkea levykokonaisuus. Irroitettuina toisistaan kappaleet eivät toimi läheskään yhtä hyvin kuin kokonaisuutena. Tästä hyvänä esimerkkinä onensimmäisenä sinkkuna kuultu Noise, joka rullaa hyvin levyn toisena biisinä, mutta sinkkuna jää keskiverroksi ja maneeriseksi Nightwish-standardiksi.

Monipolvisuus ja tyylilajien sekoittelu leimaa koko levyä, niin hyvässä kuin pahassakin. Liitoksissaan natisevassa ja turboahdetussa sekamelskassa kuullaan rinnakkain perusheviä, irkkumusafiilistelyitä, paljon kuoroja ja orkestraatiota, kasarisyntikoita, tuplabasareita, rippikoulun leirinuotiolauluja, elokuva- ja musikaaltunnelmia, yhteisrummutusta ja -taputusta ja niin edelleen.

Siis aivan kaikkea. Ja vielä vähän enemmän. Eli juuri sitä, mitä Nightwishiltä on totuttu odottamaan, mutta jälleen kerran askelta kauempana perushevistä tai rockista. 

Holopaisen visio on onneksi vahva, oli levyn yksityiskohdista ja yksittäisistä ratkaisuista mitä mieltä tahansa. Ja Holopaisen visio kantaa. Tinkimätöntä, naurettavuuteen saakka mahtipontista, täysin pitelemätöntä auteur-kamaa. Holopainen tekee mitä haluaa, muut mitä kehtaavat, voisi kärjistää.

Tavallaan se onkin sivuseikka, mitä kriitikko minussa tästä levystä on mieltä. Jos tälle levylle antaa varauksetta pikkusormensa, niin on varmaa, että saa viihtyä koko rahan edestä. Saa suu auki ihmetellä, millaisen kanin Holopainen seuraavaksi hatustaan vetää. Esimerkiksi perus-Nightwish kevythevijytänä poukkoilevan Shoemaker-kappaleen totaalisen nyrjähtävä lopetus on jotain aivan riemukasta.

Näissä nyrjähdyksissä on Nightwishin – ja Holopaisen – voima, riemu ja nerokkuus. Joka kerta, kun korni säkkipilli, elokuvallinen välipuhe tai tasapaksuksi miksattu perushevikitaravalli alkaa puuduttaa, vetää Holopainen maton kuulijan alta ja lyö pöytään jotain, mitä vain Holopainen voi keksiä. Yhtäkkiä Jansenin laulutyyli, luo mielleyhtymän Kate Bushiin. Tai rumpali Kai Hahto flirttailee hetken tuplabasareillaan blackmetallin suuntaan ja siitä leikataan suoraan Pirates of the Caribbean -melodiaan. Ja kas, kuulijalla nousee hymy korviin, että mitähän ihmettä biisissä juuri tapahtui.

Levy on tuotettu todella hienosti ja suureellisesti. Tilantuntu äänimaisemassa on suuri ja lukuisat  elementit hyvässä tasapainoissa. Tuotanto on kuitenkin hyvin kliinistä ja tarkkarajaista. Se typistää varsinkin hevimmät hetket ja ratkaisut melko kaavamaiseksi keskivertoheviksi. Draamaa entisestään syventävä roso ja vaarantuntu puuttuu. Tähän kaavaan tekee hienon poikkeuksen Tribal-biisi, jonka kitaravalli soi industrialsävyissä. Biisissä  rumpali Hahto pääsee väliosassa yllättämään päännyökkäyksellä Sepulturan suuntaa. Koko kappale on hieno esimerkki siitä, missä nyky-Nightwishin suurin voima on. Kappale viedään mullikuoroineen niin pitkälle yli kaikista mahdollisista genremääreistä, kuin vain voi, eikä taakse katsella.

Human. :II: Nature. on kolmen tähden levy, mutta Holopaisen mitään kumartamaton ja pelkäämätön luomisvimma, joka levyn parhaissa hetkissä nousee korkeammalle kuin koskaan aiemmin, ansaitsee täydet viisi tähteä. Kokonaisuus on siis neljän tähden paketti.

Maailman rockmedioissa Nightwishistä puhutaan jo seuraavana suurena stadionyhtyeenä, kun Metallican ja Iron Maidenin kaltaiset jätit jäävät väistämättä pian pois kiertue-elämästä. Jos jotain, niin uusi levy todistaa sen, että Nightwishille ei tuota minkäänlaista ongelmaa olla maailman suurin rockyhtye. Kyllä muuten pölähtää Karjalan laulumailta ja Kiteen Rösköstä.

Olli Sorjonen

Kommentoi

Mainos: Lämpövelho oy

3 syytä, miksi vuosi 2022 on otollisin aika vaihtaa lämmitysjärjestelmä maalämpöön

| Päivitetty

Mainos: Savon Sanomat

Monipuoliset sisältömme odottavat sinua!

| Päivitetty

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut