Maa- ja metsätalousministeriön susikannan hoitosuunnitelmassa korostuvat ennaltaehkäisevät toimet, viestintä ja susikannan sietäminen. Erityisesti susiin liittyvä väärä tieto ja "susipuhe" nousivat suunnitelman valmistelussa esiin, ministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi kertoi suunnitelmaa esitellessä.
– Keskusteltiin susipuheesta, siitä miten on yllättävän paljon jumeja. Keskusteluja ei saada vietyä eteenpäin, ja me olemme tämän vuoden aikana pyrkineet niitä tunnistamaan. Samoin kuin mantroja, joita toistetaan pohtimatta, mitä niiden takana on, Niemi kuvailee valmisteluprosessia, jossa on ollut mukana useita eri tahoja Metsästäjäliitosta Luonnonsuojeluliittoon.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija ja tutkimuspäällikkö Katja Holmala korostaakin, että susien ympärillä pyörii paljon disinformaatiota eli tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa tietoa.
– Asiaton keskustelu ei sovi susiasioihin sen enempää kuin missään muissakaan asioissa, Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä sanoi tiedotustilaisuudessa.
– Pitkän ajan toive on, että päästäisiin eroon suteen liittyvistä voimakkaista mielikuvista, Hölttä sanoi.
Hänestä ajatukset suden raakuudesta ja suunnitelmallisuudesta perustuvat muun muassa lastenkirjojen tarinoihin. Hän huomautti, että esimerkiksi karhu tai ilves ei aiheuta samanlaista tunnevyöryä kuin susi.
Susikanta vähintään 25 lisääntyvään pariin
Suunnitelmalla tavoitellaan lyhyellä aikavälillä pienintä elinvoimaista susikantaa, mikä tarkoittaa vähintään 25:tä lisääntyvää paria. Pitkällä aikavälillä ministeriö tavoittelee kannan suotuisaa suojelutasoa.
Ajatuksena on, että kannan suojelu onnistuu vain, jos susien kanssa samalla alueella asuvien ja toimivien ihmisten huolet ja tarpeet otetaan kannanhallinnassa huomioon.
Aikaisemmin suotuisaa suojelutasoa on Suomessa tavoiteltu tiukalla suojelulla tai suhteellisen vapaalla metsästyksellä, ministeriö kertoo. Päivitetystä suunnitelmasta käy ilmi, että keinot eivät ole olleet onnistuneita.
Suunnitelman toteutusta tukee sen valmistelun aikana suunniteltu kuusivuotinen EU:n rahoittama Life Boreal Wolf -yhteistyöhanke.
Salakaadot pilaavat metsästäjien maineen
Susien salakaatoon on ministeriön mukaan puututtava tehokkaasti. Laiton tappaminen on ollut 2000-luvulla Suomessa ja Ruotsissa yleisin susien kuolinsyy, suunnitelmassa kirjoitetaan.
Nykyisin kiinnijäämisen riski on pieni. Tutkimusten mukaan yleensä salakaatojen takana on pieni paikallinen ryhmä, ja erityisesti viranomaisten poissaolo syrjäisillä seuduilla antaa toiminnalle tilaa.
Metsästäjäliiton Heli Siitari näkeekin, että metsästäjiä usein suotta syytetään laittomasta metsästyksestä.
Uudessa suunnitelmassa aiotaan tehostaa salakaatojen valvontaa.
Susia tasaisesti idässä ja lännessä
Susikannassa tapahtuu muutoksia vuosittain. Kesäkuussa Luonnonvarakeskus arvioi Suomessa ja Suomen ja Venäjän välisellä raja-alueella olleen yhteensä 24 susilaumaa. Maaliskuussa kannan kokonaismääräksi arvioitiin 185–205 sutta. Kanta oli vajaan kymmeneksen suurempi kuin samaan aikaan vuotta aikaisemmin.
Vuoden 2019 arviossa sudet olivat jakaantuneet jokseenkin tasaisesti itäisen ja läntisen Suomen välillä. Vuotta aikaisemmissa kanta-arvioissa susia liikkui enemmän läntisessä Suomessa kuin idässä.
Kanta-arvioissa tulee huomioida, että niissä kuvataan juurikin maaliskuun tilannetta, jolloin kanta on pienimmillään.
– Tällä hetkellä kanta on suurempi kuin kesäkuussa julkistettu, ministeriön Niemi sanoo.
Kannan kasvu on tavallista, sillä uusia susia syntyy. Koon vaihteluun liittyy myös laiton tappaminen, Luken Holmala huomautti.