Heinävedellä voit sukeltaa korven kätköihin – Mattilan luonnonsuojelualueella viihtyvät niin ihmiset, eläimet kuin kasvitkin

Kimmo Pöri

Lyhyet päiväretket ilman kantamuksia ovat nyt in.

Mielenkiintoinen niin lapsille kuin varttuneemmillekin sopiva lähikohde löytyy Heinäveden Vihtarista, jossa parikin luontopolkua johdattaa tehometsätaloudelta säästyneisiin lähes luonnontilaisiin metsätyyppeihin Mattilan luonnonsuojelualueella.

Ensimmäinen polun varteen pystytetty opastaulu kertoo, miten kettu kaivaa toisinaan kolonsa juurakon tyveen ja kuinka karhu saattaa kellahtaa sen tai kaatuneen rungon suojiin talviunilleen. Myös kanalinnut hyötyvät siitä. Ne napsivat jauhinkiviä paljastuneesta moreenista tai perustavat siihen rypypaikan höyhenten puhdistamista varten.

Kylttiin kirjoitettu sanalainaus Antti TuiskunJuuret-kappaleesta muistuttaa kulkijaa siitä, että hänenkin juurensa ovat syvällä maassa, tavalla tai toisella.

Juurakoita näyttääkin riittävän polun varrella. Osa elämänsä ehtoon saavuttaneista puuvanhuksista on jäänyt konkeloiksi vielä elinvoimaisia runkoja vasten. Metsä naukuu ja natisee, kun tuulenpuuskat riepottelevat niitä.

 

Seuraavaksi noustaan petolinnun siiville The Doors -yhtyeen Bird of Prey -kappaleen sanoituksen myötä. Satavuotiaassa sekametsässä kurottelee korkeuksiin massiivisia kuusia sekä tukevaoksaisia petäjiä. Siellä täällä on seassa lehtipuita. Epäilemättä metsä on kuin luotu haukoille ja pöllöille.

Kaikkien suurimpien puiden latvukset huojuvat liki 40 metrin korkeudessa. Vanhimmat alueen puista ovat arvioiden mukaan jopa 300-vuotiaita. Tätäkin vanhempia puita löytyy Mattilan tilan päärakennuksen seinästä. Osa hirsistä on aloittanut kasvunsa jo 1600-luvun alussa.

Opastaulun mukaan täällä voi tavata ainakin hiiri-, varpus- ja kanahaukkoja. Pöllöistä piskuisimmat, kuten varpus- ja helmipöllö lienevät todennäköisimmät tuttavuudet, mutta hyvää tuuria niiden havaitsemiseksi epäilemättä tarvittaisiin.

Tietoisku muistuttaa myös, että pedot eivät syö koskaan saalistaan yhdettömiin. Jos ne niin tekisivät, edessä olisi sukupuutto ravinnon loppuessa.

Vaihteeksi sukelletaan korven kätköihin. Sammalten ja vesilammikoiden kirjavoima maakerros tuo mieleen varsinaisen peikkometsän, jossa asustelee maahisia ja menninkäisiä.

Tiheäoksaiset kuuset varjostavat kanalintupoikueille sopivaa elinympäristöä. Niin metso, teeri kuin pyykin viihtyvät kyltin mukaan juuri tällaisissa metsissä. Ainakin hyttysillä tuntuu menevän lujaa, niitä totisesti riittää.

Muuallakin Mattilan suojelualueella on ennallistettu ojitettuja korpia juuri kanalintuja ajatellen.

 

Puolivälissä polkua on viitat ”tielle” tai ”majavan epätoivo”. Valitsen jälkimmäisen. Majavalammen rannalla kasvaa jättimäinen haapa, jonka ympärysmitta on lähes kolme metriä. Puun kyljestä selvästi erottuvat talttahampaiden jäljet kertovat majavan yrittäneen joskus sen kaatamista.

Myös lähistöllä oleva toinen haapavanhus on saanut kokea majavan hampaiden terävyyden. Tässäkin tapauksessa kaato on jäänyt yritykseksi. Epätoivoinen on majava jälkeenpäin tosiaan varmaan ollut.

Lammen rantapusikoissa lauleskelee ruokokerttunen. Metsäviklolla lienee poikaset jossain heinikon kätköissä levottomasta lentelystä ja varoitusäänistä päätellen.

Palaan lyhyttä pistoa takaisin. Seuraavaksi opaskyltti esittelee entisen kaskimaan ja ahon, jossa nykyisin kasvaa kunnon metsää. Liito-oravia on asettunut taloksi tikkojen takomiin koloihin. Tästä kertovat polun lopussa odottavaan vieraskirjaan merkityt papanahavainnot.

 

Reilun kahden kilometrin mittaisen vuonna 2017 perustetun luontopolun on kiertänyt samaisen vihkosen mukaan muutama sata kulkijaa. Kiitosta se on saanut monipuolisuudestaan ja ennen kaikkea roskattomuudestaan.

Parhaiten polulle löytää suunnistamalla ensin Vihtarin kylätalolle. Toinenkin polku lintutornin kera löytyy Majavalammen takaa. Helppokulkuiset reitit kiertää halutessaan parissa tunnissa. Koko luonnonsuojelualueeseen tutustuu läpikotaisin päivän aikana. Myös tilan jatkuvan kasvatuksen menetelmin hoidettavat talousmetsät sopivat retkeilyyn.

Metsätilan Suomen Luonnonsuojeluliitolle lahjoittaneen edesmenneen Ilmari Räsäsen vierailemisen arvoinen kotitila löytyy sekin polun tuntumasta. Paikka on avoinna tilauksesta sekä kesälauantaisin. Lisätietoja alueesta löytyy netistä www.pirteapassi.fi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut