Etulinja pakenee jo somesta: "Kauhuskenaariohan tässä on se, että ihmiset tyhmenevät"

Aluksi somesta otettiin kaikki irti, mutta nyt ihmisiä kiinnostaa, voisiko siitä sanoutua tyystin irti.

Soili Porokka

Juuri, kun me kaikki ollaan ”siellä, missä kaikki muutkin” eli Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, Youtubessa, Whatsappissa, Spotifyssa, Snapchatissa, Skypessä ja Steamissa, moni alkaakin paeta somen leiritulien ääreltä.

Kaikki tuntevatkin jo somepaaston ja digi-detoxin viettäjiä ystävä- ja tuttavapiiristään. Nämä ilmoittavat Facebook-tilillään, että ovat vaikkapa kuukauden ajan huililla. Asiantuntijatkin antavat lomakauden tai juhlapyhien edellä ohjeita, kuinka somesta kannattaa pitää lomaa.

Mutta että ihan pysyvästikö irti? Isossa kuvassa somepako näyttäytyisi kyllä ihan loogisena jatkumona. Pinnalla ovat hyvinvoinnin arvostus sekä hyggeily eli kaikenlainen kotoinen puuhastelu ja rentoutuminen, ja mitä suurimmassa määrin myös maailmantuska. Ostoskori kiljuu, kuinka kestämättömästi tuotettua ja kemikaaleja sisältäviä käyttämämme tuotteet ovat. Niinpä muoviset astiat vaihtuvat lasisiin ja metallisiin, kosmetiikka kookosöljyyn ja oliiviöljysaippuaan ja broilerinkoivet nyhtökauraan ja härkäpapuun.

Maailmanlaajuinen konmari-villitys eli iloa tuottavien tavaroiden säilyttäminen kodissa on laajentunut merkitsemään kaikkea, mistä ihminen joko luopuu tai haluaa säilyttää. Ihmiset puhuvatkin jo sujuvasti esimerkiksi Facebook-kavereiden ja muidenkin ihmissuhteiden marittamisesta.

Meneillään on siis koko elämän läpivalaiseva suursiivous, jossa kaiken pitää olla niukempaa, puhtaampaa ja aidompaa – niin kodin, tavaroiden kuin ystävyydenkin.

Kun koti on karsittu tavarasta ja ystäväpiiri negatiivisista tai muuten itselle merkityksettömistä tyypeistä, seuraavaksi konmarittaja alkaakin pohtia, pitäisikö pyristellä eroon älylaitteiden orjuudesta. Sekin kun uhkaa hyvinvointia. Tiedämme jo esimerkiksi, että älylaitteen sininen valo haittaa unensaantia, ja että jatkuva ärsyketulva on aivoille haitallista.

Sosiaalisen median tutkija ja sosiaalipsykologi Suvi Uski näkee, että yltäkyltäisyydelle on tullut raja, ja tämä koskee myös somea.

– Juuri nyt onnellisuus on se, jonka perässä me kaikki tunnumme juoksevan –  ja jos onnellisuustutkijoita kuuntelee, niin yltäkylläisyys ei tuo onnea.

Hänen mielestään onkin tervettä kehitystä, jos ihminen päättää ”marittaa” sosiaalisen median käyttönsä. Sisällöt ovat yhä koukuttavampia, ja tällöin aivojen ei itsensä tarvitse ponnistella lainkaan. Ärsyketulva häiritsee aivojen rakentumista, suorituskykyä, luovuutta, ajattelua ja muistia. Tähän nivoutuvat myös ihmissuhteet, sillä kuormittuneet aivot eivät pysty käsittelemään pettymyksiä tai hallitsemaan sosiaalisia taitoja.

– Kauhuskenaariohan tässä on se, että ihmiset tyhmenevät, Uski sanoo.

Viitteitä sosiaalisen median roolin vähenemisestä on ollut näkyvissä jo pitkään. Ensin nuoret alkoivat paeta pienempien piirien some-palveluihin, mitä on pidetty merkkinä yksityisyyden suojaamisen trendistä ja he ovat myös alkaneet rajoittaa jakamaansa sisältöä.

– Teinit keksivät aloittaa sen, että he poistavat vanhoja kuvia Instagramissa ja pitävät siellä kerrallaan vain 5–10 kuvaa. Heidän vanhempansa puolestaan pitävät sosiaalisessa mediassa kaikki kuvat, jotka he ovat joskus julkaisseet, Uski kertoo.

Vaikka nuoret näyttävät mallia, kuinka avoimuutta kavennetaan, sosiaalipsykologi uskoo silti, että kun puhutaan kokonaan naamakirjansa sulkevista kansalaisista, etulinjassa ovat yli kolmekymppiset naiset.

– Meidän ikäluokkamme on elänyt teiniaikansa ilman sosiaalista mediaa ja me muistamme, millaista elämä oli ennen. Tähän ikään liittyy tyypillisesti myös ruuhkavuodet ja elämän hektisyys.

Moni miettii, mistä kaikesta jää ulkopuolelle, jos ei enää olekaan mukana siellä, missä muut. Englannin kielessä käytetään tästä ulkopuolelle jäämisen pelosta termiä FOMO, ”Fear of missing out”. Tutkija sanoo, että painetta somessa olemiseen tulee myös työnantajilta.

– Yritykset ovat tulleet sosiaaliseen mediaan yhtä hitaasti kuin seniorit. Nyt sitten moni yritys edellyttää, että työntekijät ovat somessa mukana, vaikka ihmiset olisivat jo valmiita lähtemään pois.

Ryhmäpainekin saa ihmiset pysymään: kun itselle tärkeistä asioista keskustellaan Facebookissa, miten sieltä voisi poistuakaan.

– Monelle on vaikea olla ihan etulinjassa, mutta jos puolet lähtee pois, on itsekin helpompi lähteä.

Jos ajatus somesta luopumisesta kauhistuttaa, on hyvä seurata, miten muille käy vastaavassa tilanteessa. Eilen nähtiin toinen jakso tosi-tv-sarjasta Riisutut, jossa ideana on viedä kuudelta henkilöltä koko irtaimisto – myös vaatteet päältä ja kännykät taskuista–  ja seurata, mitä henkilöt hakevat varastokontista, kun heillä on lupa ottaa yksi omistamansa tavara tai vaate päivässä.

Miten pärjää 24-vuotias Henrika, joka tavallisesti ympäröi itsensä elektroniikalla, eikä saa unta ilman töllön taustaääntä? Entä kämppiksinä asuville Endialle ja Laineelle, jotka eivät usko tulevansa toimeen ilman kännyköitään?

Jos kuitenkin hakee kontista ensin vaatteet päällensä ja patjan selkänsä alle, niin kännykättä joutuu olemaan päiviä. Tv-katsojille voi siis olla luvassa tylsistyneiden tyyppien seuraamista.

Tylsyys voi kuitenkin olla hyväksi – jopa avain uuteen elämään.

– Jo kaukaiset filosofit toivat esille, että tylsyys on aivojen ruokaa, Suvi Uski huomauttaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.