Kansa kannattaa eutanasiaa, lääkärit vastustavat - Sairaaloiden saattohoito vertailussa

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve (vas.) ja Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen (oik.) keskustelivat hyvästä kuolemasta Kuopiossa 1.3.2017 Akseli Muraja

Kati Oksman

Lääkäriliiton, Duodecimin, Hyvä kuolema -hankkeen edustajat ja saattohoidon alueelliset asiantuntijat kokoontuivat keskiviikkona Kuopiossa keskustelemaan hyvästä kuolemasta ja saattohoidosta. Keskustelemassa olivat mm. Hyvä kuolema -hankkeen vetäjä Jyri Hänninen sekä Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.

Taloustutkimuksen tammikuussa 2017 julkistaman kyselyn mukaan 73 prosenttia suomalaista kannattaa eutanasiaa.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve ei ole tästä aivan vakuuttunut.

– Mitä sillä termillä tarkoitetaan? Onko se hyvää kuolemaa, vai pyyntö tulla surmatuksi?, Pälve sanoo.

Hän nostaa esiin erään esimerkin Varsinais-Suomesta.

– Hoitokotiin tuli pariskunta. Vaimolla oli mahasyöpä levinnyt, ja hän tuli sinne kuolemaan. He kertoivat haluavansa eutanasian, mutta he saivatkin hyvän saattohoidon. Vaimo kuoli sedaatiossa eli nukutettuna, mutta luonnollisesti.

– Mies tuli sitten jälkikäteen keskustelemaan aiheesta. Ilmeni, että tätä he juuri tarkoittivat ”eutanasialla”. He eivät olisi halunneetkaan, että vaimolle annetaan lopetuspiikki kuin koiralle, Pälve kuvaa.

Hyvä saattohoito toteutuu, kun potilaat saavat hoidon oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, osaavan henkilökunnan tekemänä riittävästi ja ennen kaikkea tasavertaisesti.

– Jos sanotaan, että lääkärin tehtävänä on toivon ylläpitäminen, niin parantumattomasti sairaalle potilaalle lääkäri antaa toivoa hyvästä kuolemasta.

Saattohoitoa varten tulisi laatia aina suunnitelma yhdessä lääkärin tai lääkäreiden ja potilaan omaisten kanssa. Hoitoon voi kuulua esimerkiksi sedaatio eli rauhoittaminen tai nukuttaminen. Välillä ihmiset luulevat, että nukutus on sama asia kuin eutanasia. Näin ei kuitenkaan ole.

Nyt saattohoidossa on isoja eroja alueellisesti, jopa maakuntien tai kotikunnan sisällä.

– Kuvittele tilanne, jossa vaikkapa diabeteksen hoito riippuisi siitä, missä asut. Kuitenkin tässä saattohoidossa on kyse samanlaisesta asiasta, Pälve kuvaa.

Saattohoito on kehittynyt lääketieteen näkökulmasta Suomessa paljon viime vuosina. Pälven mukaan taloudellisia resursseja saattohoitoon ei ole kuitenkaan myönnetty. Hänen mielestään resurssien saamiseksi nopeasti ajan tasalle Suomeen tarvitaan nopeasti saattohoidon turvaava laki tai asetus.

– Siinä mielessä täytyy kiittää kansalaisaloitteen tekijöitä, vaikka en suokaan sen läpimenoa. Silti uskon, että sen ympärillä vellonut keskustelu luo poliittisiin päättäjiin sen verran painetta, että saattohoitoasialle tehdään viimein jotain, Pälve sanoo.

Isoimmat ongelmat liittyvät siihen, että siirtyminen parantavasta hoidosta oireenmukaiseen hoitoon viivästyy, saattohoitopaikkoja on liian vähän ja henkilöstöllä on osaamisvajetta.

Sekä Pälve että Hänninen arvioivat, että hyvä asianmukainen saattohoito yhdessä paikassa tulee yhteiskunnalle 10–15 prosenttia halvemmaksi kuin eri paikasta toiseen juoksuttaminen.

– On selvää, että kuoleman lähestyminen aiheuttaa kärsimystä. Se että, kuolema saapuisi ilman mitään kärsimystä, on vallan outo. Meidän ei pidä lääkäreinä tuudittaa ihmisiä sellaiseen ajatukseen, Pälve sanoo.

Hyvä kuolema -hankkeen edustajana paikalla mediatilaisuudessa oli saattohoitoa tekevän Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen.

Hänen mielestään saattohoitolainsäädännön yhteydessä lain kannattaisi mahdollistaa myös eutanasia tietyin kriteerein

– Tarvitaan laki, jossa sanotaan, miten saattohoito ja oikeus saada siitä, järjestetään. Mutta, jos ihminen ei näe saattohoidosta huolimatta muuta ratkaisua kuin kuoleman, hänellä olisi lain turvin oikeus saada avustettu itsemurha tai eutanasia.

Eutanasiasta on voimassaoleva lainsäädäntö tällä hetkellä Hollannissa, Belgiassa ja Kolumbiassa. Minkään niiden maan mallia Hänninen ei kuitenkaan toisi Suomeen suoraan. Hollannissa voi esimerkiksi mennä erityiselle eutanasiaklinikalle, mikäli oma lääkäri ei eutanasiaa suostu tekemään. Hollannissa potilaan ei tarvitse olla kuolemansairas, vaan kärsimyksen kokemus ja useat pyynnöt ovat avainsanoja.

Suomessa eutanasialainsäädännön pitäisi huomioida ainakin kolme kriteeriä.

– Eutanasian tulisi perustua lääketieteelliseen tilaan, eli henkilöllä tulisi olla kuolemaan johtava sairaus. Toiseksi pidän tärkeänä elinaikaennusteen laatimista. Kolmanneksi potilaalla pitäisi olla hoitosuhde siihen lääkäriin, joka toteuttaa eutanasian.

Missä tilanteessa eutanasia voisi sitten tulla kyseeseen? Hänninen ei mielellään nimeä mitään tiettyjä kokemuksia, sillä jokaisen potilaan tarina on niin yksilöllinen.

– Niitä yhdistää kuitenkin potilaan kokemus siitä, että hän ei koe kestävänsä kärsimystä saattohoidosta huolimatta.

Hännninen arvioi, että saattohoitoa tarvitsee Suomessa vuosittain noin 12 000–15 000 potilasta vuosittain.

Vaikka Hänninen ja Lääkäriliitto ovat eutanasia-kysymyksessä eri mieltä, he ovat samaa mieltä siitä, että saattohoidon kehittäminen on nykytilanteessa ensisijaisin toimi.

Hän ei ryhdy ennustamaan, miten eutanasia-aloite menestyy eduskunnassa. Lääkäriliiton ajatukset siitä, että eutanasia-kirjaus lainsäädännössä voisi 10–20 vuoden kuluttua muuttaa kriteereiden väljenemiseen, ei saa Hännisen tukea.

– En ymmärrä, miksi se menisi niin? Ne, jotka eivät halua eutanasiaa lakiin, ajattelevat näin, Hänninen toteaa porttiteoriasta.

Kansalaisaloite eutanasiasta keräsi lain edellyttämän yli 50 000 henkilön allekirjoituksen joulukuussa 2016. Kansalaisaloite luovutettiin eduskunnalle helmikuussa 2017.

Lääkäriliiton 2013 lääkäreille tekemän kyselyn mukaan 46 % lääkäreistä kannattaa eutanasiaa ja 23 % ilmoitti olevansa valmis tekemään eutanasian.

Sairaanhoitajista eutanasiaa kannattaa 46 % vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen perusteella.

Taloustutkimuksen 2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan 73 % suomalaisista kannattaa eutanasiaa.

Lääkäriliitto kysyi tammikuun lopussa saattohoidon parissa työskenteleviltä lääkäreiltä arviota, kuinka hyvin saattohoito toteutuu heidän omalla erva-alueellaan.

Valtakunnalliseen kyselyyn vastasi 290 lääkäriä, joista 95 prosentilla on yli viiden vuoden kokemus kuolevien potilaiden hoidosta.

Saattohoidolle annettiin keskiarvoksi 7,4 valtakunnallisesti, asteikon ollessa 0–10.

Tyytyväisimpiä saattohoidon nykytilaan oltiin pääkaupunkiseudulla HYKSin alueella, keskiarvolla 7,6. Heikoimmin erva-alueista pärjäsi KYSin alue, keskiarvolla 7,1.

– Laskennallisesti meillä on saattohoitopaikkoja riittävästi, mutta mm. työntekjiöiden saattohoito-osaamisessa on vielä kehitettävää, KYSin ylilääkäri Kristiina Tyynelä-Korhonen kertoo.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut