Lasse Lehtinen on onnistunut brändäämään itsensä savolaiseksi

Lasse Lehtinen muistetaan tietokilpailuisäntänä, mutta itse hän ei hyväksy presidentintekijän titteliäkään. Mauri Ratilainen

Jussi Kesonen

<story-element type="paragraph"> Kirjailija, FT.

<story-element type="paragraph"> Näin kirjailija, toimittaja Lasse Lehtinen itse haluaisi häntä tituleerattavan.

<story-element type="paragraph"> – Ne, joiden tarvitsee tietää, niin myös tietävät, mitä FT tarkoittaa, hän nauraa.

<story-element type="paragraph"> Lasse Lehtinen on ollut ja on edelleen monessa mukana. Monet muistavat hänen poliittisen uransa, mutta kansan syvät rivit tunnistavat hänet vielä nytkin, Jaajo Linnonmaan aikaan, Haluatko miljonääriksi? -ohjelman ensimmäisenä juontajana.

<story-element type="paragraph"> – Silloin huoltoasemilla ja kaduilla kysyttiin jatkuvasti, että haluatko miljonääriksi.

<story-element type="paragraph"> Savolaisuus on iso osa kosmopoliittia.

<story-element type="paragraph"> Itse Lehtinen sanoo tosin olevansa vain ”kotoisin” Savosta, sillä ”synkkä salaisuus” on, että hän on kahden kymenlaaksolaisen vanhemman lapsi”.

<story-element type="paragraph"> – Muutin viiden vanhana Kuopioon, kävin siellä kouluni, menin savolaisten äänillä valtiopäiville. Joten olen tietysti sieltä kotoisin. Se on aika luontevaa.

<story-element type="paragraph"> Omasta mielestään hän on onnistunut erittäin hyvin brändäämään itsensä savolaiseksi.

<story-element type="paragraph"> – Olen tehnyt sen hyvillä mielin. Olen siirtogeneettinen savolainen ja mielestäni geenisiirto on onnistunut.

<story-element type="paragraph"> Heimon tunnustaminen on vienyt hänet erilaisiin porukoihin ja ryhmiin, esimerkkinä vaikkapa ruokakulttuurisäätiö. Sitä kautta hän oli mukana raadissa, joka valitsi eväät Suomen kansallisruoka -loppukilpailuun. Viime torstaina voittajaksi leivottiin ruisleipä.

<story-element type="paragraph"> – Maakunnasta tuli jatkuvasti pyyntöjä, että kalakukko on saatava mukaan kilpailuun. Savolaiset voivat olla tyytyväisiä, sillä tulihan voitosta puolet kotiin, kun kalakukko sentään tehdään ruiskuoreen, hän velmuilee.

<story-element type="paragraph"> Viime aikoina Lehtinen on viettänyt Varpaisjärven mökillään keskimäärin kolme kuukautta vuodessa. Mökkimatkoihin sisältyy aina käynti 94-vuotiaan äidin luona Kuopiossa.

<story-element type="paragraph"> Mökillä päivänsankari enimmäkseen kirjoittaa. Ison salin biljardipöytä on samassa käytössä kuin kymmenen vuotta sitten eli työpöytänä. Vihreä verka on täynnä papereita ja kirjoja.

<story-element type="paragraph"> – Joulusta loppiaiseen kirjoitin koko ajan. Monet muutkin ovat todenneet, että kirjoittavan ihmisen puolisona oleminen on aika pitkäveteistä puuhaa.

<story-element type="paragraph"> Puoliso Eira Palin-Lehtinen on kuunnellut hiljaisuutta jo vuodesta 1976.

<story-element type="paragraph"> Jörn Donner antoi loppuvuoden esseekokoelmassaan huutia satavuotiaalle Suomelle. Donnerin mielestä asiat ovat huonosti ja häntä välillä hävettää olla suomalainen.

<story-element type="paragraph"> Lasse Lehtinen ei halua lähteä siihen kuoroon, jossa ”kalkkiviivoilla karjahtelevat vanhukset” sanovat jotakin kielteistä nykyisestä Suomesta.

<story-element type="paragraph"> – Se mikä tulee mieleen juhlavuonna on, että satavuotias Suomi on aivan valtava ihme maailman ja Euroopan mittakaavassa vielä isompi ihme.

<story-element type="paragraph"> – Matkalla on ollut monta tilaisuutta suistua ojaan oikealle tai vasemmalle, mutta sata vuotta yhtä mittaa demokratiaa. Sitä pidän aivan häikäisevänä saavutuksena.

<story-element type="paragraph"> Hän laskee, että tilastollisesti meillä on asiat keskimäärin kunnossa. Koskaan ennen suomalaiset eivät ole olleet näin varakkaita, terveitä ja koulutettuja.

<story-element type="paragraph"> – Mutta kysymys kuuluu, pysyykö tämä maa kasassa vai alkaako se rapautua. Siitä kannattaa kantaa huolta. Toisaalta pitää muistaa, että me olemme kasvattaneet nämä aikuiset, noin nelikymppiset, joiden vastuulla tämä valtakunta nyt on. Jos ne on huonosti kasvatettuja, niin meidän käy huonosti.

<story-element type="paragraph"> Yhdessä asiassa Donner ja Lehtinen ovat yhtä: molemmat kirjoittavat niin kauan kuin henki pihisee. Työn alla on suurteos Väinö Tannerista. Se pitäisi saada valmiiksi syksyyn mennessä.

<story-element type="paragraph"> Kirjan ja sitä kautta lukuinnon kuolemaa on ennusteltu jo kauan. Lehtinen itse uskoo, että vaikka kirja vähitellen muuttaa muotoaan sähköiseen suuntaan, pysyy kovakantinen kirja vielä pitkään ”käteen sopiva käyttöliittymä”.

<story-element type="paragraph"> – Kovakantisen kirjan kuolema voi kestää vielä yllättävän kauan jo senkin takia, että Suomessa kirja käy vielä lahjaksi. Siksi se painetaan aina ensin kovakantisina, hän velmuilee.

<story-element type="paragraph"> Hän pettyi politiikkaan, koska arvioi olleensa ”näillä mielipiteillä mukana pikkuisen väärällä vuosikymmenellä”.

<story-element type="paragraph"> – Kyllähän siinä pitkästyy. Nythän minunlaisillani oikeistososiaalidemokraateilla olisi paljon enemmän tilausta ja tilaa. Politiikka on kuitenkin sellaista, mikä ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Kirjoittaminen sittenkin tuo enemmän tyydytystä, sillä se alkaa aina jostakin ja loppuu kun laittaa pisteen, hän tilittää.

<story-element type="paragraph"> Lehtistä on pidetty yhtä keskeisenä taustavaikuttajana silloin kun Martti Ahtisaaresta tehtiin presidentti. Itse hän ei sitä kunniaa ota.

<story-element type="paragraph"> – Jouduin aikanaan vastaamaan monta kertaa, että mikä oli osuuteni. Vastasin, että 4,7 prosenttia. Otin luvun keskiolutpullon kyljestä.

<story-element type="paragraph"> Suuria muistelmapaljastuksia niiltä osin ei siis ole odotettavissa. Toisaalta Lehtisellä e ole mitään hävettävää lopputuloksesta, sillä niin kuin hän itse sanoo: ”ei meillä muita nobelisteja presidenttien joukossa ole”.

<story-element type="paragraph"> Presidentintekijyyden lisäksi hän ei nosta mitään muutakaan yksittäistä hetkeä monipuolisella urallaan muiden edelle.

<story-element type="paragraph"> – Oikeastaan suurin saavutus on se, että on saanut olla niin monessa mukana. Toivottavasti jaksan vielä jonkun aikaa kiinnostua uusista asioista.

<story-element type="paragraph"> Päivänsankari muistuttaa, että historia on sitä mielenkiintoinen asia, että ei voi koskaan tietää mitä menneisyydessä vielä saattaa tapahtua. Siellä on avaamattomia arkistoja.

<story-element type="paragraph"> – Joka ikisen poliittisen historian harrastajan ja tutkijan märkä uni on, että pääsisi katsomaan KGB:n arkistoja. Taitaa kuitenkin Putin istua niiden päällä, ihan kirjaimellisesti.

<story-element type="paragraph"> Kirjailija: Lasse Lehtinen

<story-element type="paragraph"> Syntynyt 23.1.1947 Kotkassa. Asuu Helsingissä.

<story-element type="paragraph"> Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta.

<story-element type="paragraph"> Toiminut muun muassa SDP:n kansanedustajana, ulkoministeriön lehdistöneuvoksena, europarlamentaarikkona ja Jalkapalloliiga ry:n hallituksen puheenjohtajana, juontanut Haluatko miljonääriksi? -tietovisaa. Kirjoittanut useita kirjoja.

<story-element type="paragraph"> Harrastaa jalkapalloa, metsästystä, ruuanlaittoa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut