Näin monella nuorella on oma älypuhelin

Nuori, kiinnitä huomiota nettijutun tekijään ja millaista kuvaa julkaisija antaa itsestään. Älä lähde mainosten tai yksittäisten ihmisten houkutuksiin. Kukaan ei halua antaa mitään ilmaiseksi. Alex Malmberg

Kristiina Poutiainen

Yli 20 prosenttia 13–18-vuotiaista on itse sitä mieltä, että käyttää sähköistä mediaa liikaa. Asia selviää syyskuussa julkaistusta Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksesta.

Riitoja vanhempien kanssa median käytöstä tai sen rajoituksista tulee usein tai joskus puolelle nuorista.

Älypuhelimen omistaa 7–14-vuotiaista 81 prosenttia. Näinpä vastaajat eivät osanneet sanoa, kuinka paljon ovat päivittäin netissä, sillä netti on koko ajan puhelimessa.

– Monesta tuntuikin, että on netissä koko ajan. Karkeajakoisesti pojat pelaavat ja tytöt ottavat valokuvia tai videoita, tarkentaa Mediakasvatuskeskus Metka ry:n toiminnanjohtaja Meri Seistola.

Vaikka koululaiset näkyvät keskittyvän älypuhelimiinsa paljonkin, Seistolan mukaan suomalaisnuorilla ei ole suurta kansallista ongelmaa.

– Onhan sisällöissä myös opettavaisia pelejä ja hyviä dokumentteja, jotka opettavat ongelmanratkaisukykyä tai mediankäyttötaitoja.

Kotona asuvien alle 15-vuotiaiden lasten vanhemmista 32 prosenttia arvioi lapsensa käyttävän liikaa aikaa sähköisen median parissa. Kotona asuvien 15–29-vuotiaiden nuorten vanhemmista taas 37 prosenttia piti nuorensa mediakäyttöjä liiallisena.

Seistolan mukaan enää ei kuitenkaan pitäisi tuijottaa lasten ruutuaikaa, vaan vanhempien pitäisi osallistua lastensa mediakäyttöön.

– Käy kurkkaamassa, mitä nuori puuhaa netissä, ja juttele esimerkiksi, miksi hän on siellä ja mikä siinä on niin hienoa. Vanhempaa tarvitaan vieressä, mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä tiiviimmin. Kannustan ennemmin siihen, että katsotaan sisältöä yhdessä kuin että ollaan tulppana edessä.

Suomalainen mediakasvatus onkin erityistä maailmanlaajuisesti.

– Meillä että ei keskitytä estosoftiin, rajoittavaan ja liian suojelevaan mediakasvatukseen siten, että vanhemmat olisivat portinvartijoita. Päinvastoin, meillä annetaan lapsille ja nuorille mediataitoja, kuten kuvanlukutaitoa ja mediasisältöjen tuottamisen taitoja ja sitä kautta opitaan median hallintaa. Näin nuoret eivät ole 18-vuotiaana ole sormi suussa, kun nettiportit avautuvat, kuten muissa EU:n maissa, joissa korostetaan suojelua rajoittamisen kautta, summaa Seistola.

– Totta kai netissä on vaarojakin, kun esimerkiksi Youtubessa kiertää hurjia juttuja, mutta nuorten saamat hyödyt ovat näin päin kasvatettuna suurempia. Suomalaislapsia ei pidetä liikaa laput silmillä. Pohjoismainen tasa-arvon ajatus, että lapsetkin ovat ajattelevia ihmisiä.

Kiellot eivät yleensä auta. Lapsi kuitenkin todennäköisesti katsoo kavereiden kanssa sen, mitä ei muuten saisi.

–  Jos lapsi katsoo jotain kammottavaa yksin, se on usein pakko jakaa toisen kanssa. Se ei ole ilkeyttä, vaan lapsi pyytää muutkin katsomaan, kun itse on kauhuissaan. Se on inhimillistä kokemuksen jakamista, Seistola huomauttaa.

Vanhemman hälytyskellojen pitäisi soida, jos lapsi alkaa nähdä painajaisia tai alkaa puhua jostain tietystä aihepiiristä, koska se on ajatuksissa.

– Silloin kannattaa kysyä tarkemmin, mistä tällainen on tullut mieleen, oletko nähnyt jossain tällaista. Jokainen on inhimillinen ja toivoisi, ettei oma lapsi törttöile tai joudu kauheuksia tai outoja tyyppejä kohtaamaan, mutta lasten kanssa joutuu selvittelemään kaikkea. Anna itselle vaikka yö miettimisaikaa, miten lapsen kanssa asiaa voisi läpikäydä, jos aihe on itsellekin vieras. Kannustan siihen, että vaikka lapsi olisi katsonut kauheaa tai tehnyt tyhmää, niin hän sanoisi siitä, että vanhempi voi arvioida mistä kyse. Omista arvoista löytyvät parhaat neuvot.

Seistola muistuttaa, että uudet mediat ovat aina epäilyttäneet vanhempia.

– 1920–30-luvuilla kirjat olivat kamalaa uututta. Suomalaislapsilta haluttiin kirjat pois, koska heidän olisi pitänyt olla ulkona maatöissä, eikä jumittua tunkkaiseen sisäilmaan.

Nyt alle kymmenenvuotiaat toivoivat, että vanhemmat käyttäisivät nimenomaan tätä mediaa heidän kanssaan.

– Etenkin tyttöjen mieluisin mediankäyttö siinä iässä on, että vanhemmat lukisivat heille kirjoja, Seistola kertoo.

Iän karttuessa vanhemmille ei kuitenkaan enää haluta näyttää mitään.

– Nuoret tuovat mediasisällöistä kuitenkin esiin yksittäisiä kuvia, vitsejä tai keskusteluaiheita vanhemmilleen.

Mediakasvatus upotettiinkin kokonaan uusiin opetussuunnitelman perusteisiin. Nyt opetuksen ja oppimisen tavoitteet määritellään niin oppiaineittain kuin laaja-alaisesti. Laaja-alaisen osaamisen joukossa ovat muun muassa monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen.

– Medialukutaito on yksi monilukutaidon osa-alue, ja viestintätekniikassa on mediakasvatusta tukevia sisältöjä. Ja koska laaja-alaiset alueet on viety kaikkiin oppiaineisiin, mediakasvatus tulee siten esiin laajemmin huomioon joka oppiaineessa, kertoo yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen johtaja Jorma Kauppinen Opetushallituksesta.

– Mediataidot ovat keskeisiä tulevaisuuden työelämän taitoja, sillä käytännön tuottamisen lisäksi oma tuotanto ruokkii luovuutta. Mitä nuorempana sitä oppii, sitä monipuolisempi ongelmanratkaisukyky kehittyy. Tämä on suomalaisten vahvuus globaalisti, lisää Meri Seistola.

Vanhempi, mietityttäänkö, miten suhtautua ja tarttua lapsen tai nuoren sähköisen median käyttöön? Täältäpä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin opas aiheeseen.

 

Lue myös, millaisia haasteita mediakasvatus käy läpi vuonna 2017.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut