Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Savon Sanomat 115 vuotta – Lue Juhlalehti!

Hevonen ei päädy hevillä pannulle: "Ei ole koskaan kuulunut suomalaiseen ruokakulttuuriin"

En oikeastaan muuta ole pariin vuoteen käyttänytkään, sanoi Vesgu Jussila keskiviikkona lihaostoksilla Matkuksessa Kuopiossa.

Jussila oli juuri ostanut kilon hevosjauhelihaa Savo-Karjalan Lihan myymälästä.

– Hevosenliha on erityisesti retkeilykäytössä hyvää. Se on vähärasvaista ja säilyy hyvin.

Jussila on poikkeus keskivertosuomalaiseen verrattuna. Viime vuonna suomalaiset söivät 400 grammaa hevosenlihaa henkilöä kohti, senkin enimmäkseen meetwurstina.

Hevosenlihan syönti ei ole koskaan ollut Suomessa kovin suosittua, muutamia satoja grammoja henkilöä kohti vuodessa vuosikymmenestä toiseen. Lihan kokonaiskulutus on noussut 1970-luvulta alkaen 44 kilosta lähes 80 kiloon.

– Hevosenliha ei ole oikein koskaan kuulunut suomalaiseen ruokakulttuuriin, sanoo Lihatiedotusyhdistyksen toiminnanjohtaja Riitta Stirkkinen.

– Enimmäkseen liha menee kestomakkaroihin ja joidenkin ravintoloiden erikoisherkuksi. Muu käyttö on vähäistä.

Hevosesta on tullut myös enemmän lemmikki kuin loppuun asti hyödynnetty työjuhta. Suomen noin 74 000 hevosesta ratsuja ja poneja on 30 000, lämminverisiä ravureita 25 000 ja suomenhevosia 19 000.

– Osa omistajista ei tunnesyistä halua toimittaa hevostaan teurastamolle, sanoo Suomen Hippoksen kehityspäällikkö Suvi Louhelainen.

Kysyntä on silti vähitellen kasvanut 90-luvun aallonpohjasta. Silloin sitä käytettiin 100 grammaa henkilöä kohti vuodessa.

– Aiemmin hevosenliha meni pelkästään teollisuuteen. Nyt kysytään fileetä ja muuta leikkolihaa, kertoo Savo-Karjalan Liha Oy:n toimitusjohtaja Jouko Koistinen.

– Vuosittain teurastamme noin 70 hevosta, enimmäkseen ravureita. Sesonkia kestää syksystä kevääseen. Kesällä ei ole tarjontaa, sillä hevoset ovat silloin vielä laitumella.

– Enemmänkin lihaa menisi. Turhan paljon hevosia menee vielä kuoppaan, Koistinen sanoo.

Samaa mieltä hevosten kohtalosta on Hevostietokeskuksen toiminnanjohtaja Minna-Liisa Heiskanen.

– Hevoskannasta poistuu vuosittain noin kahdeksan prosenttia eli kuutisentuhatta hevosta. Niistä enintään neljännes teurastetaan.

Vähäisen teurastuksen ja kasvavan kysynnän vuoksi vaje täytetään tuonnilla. Se on ollut enimmillään 95 prosenttia hevosenlihan kokonaiskulutuksesta, viime vuonnakin 80 prosenttia.

– Tuonnin tarve poistuisi, jos kaikki hevoset Suomessa teurastettaisiin, Heiskanen sanoo.

Aivan kaikki hevoset eivät ole teurastettavissa, sillä esimerkiksi antibioottilääkittyjä ei saa käyttää ravinnoksi. Niiden osuus on vuosittain tuhatkunta, Heiskanen arvioi.

Tuore hevosenliha tuodaan Euroopan unionin alueelta. Kaikesta tuontilihasta yli puolet on tullut viime vuosina Kanadasta ja Meksikosta.

Kanadan ja Meksikon -tuonnin taustalla on vuoden 2004 hevosten teurastuskielto Yhdysvalloissa. Sen jälkeen hevoset on rahdattu teurastettaviksi naapurimaihin.

– Tuontilihan alkuperästä ei ole mitään takeita, Heiskanen sanoo.

Myös heikko hinta kummittelee teurastusnihkeyden taustalla.

– Hevosenomistaja saa 150 euroa hevosestaan. Jos siihen saisi tukea toisen mokoman, teurastus tuplaantuisi, Heiskanen arvioi.

– Se tekisi tilaa nuorille hevosille. Meillä on ongelmana, että hevosia pidetään liian vanhoiksi. Pitäisi osata aiemmin luopua. Se olisi eläinsuojelullisestikin hyvä asia.

– Muutama vuosi sitten oli kokeilu, jossa teurashevosten kuljetus oli ilmaista. Nurkat tyhjenivät, Heiskanen mainitsee.