Jännityskirjailija Ilkka Remes: Käytän sitä kuvaa, minkä Venäjä itse on luonut

Ilkka Remes Milla von Konow

Eeva Lankolainen, Risto Löf, Iikka Taavitsainen

On jälleen se aika vuodesta, kun Ilkka Remekseltä ilmestyy uusi jännitysromaani. Tänään julkaistava Kiirastuli-trilleri käsittelee kuumia puheenaiheita Suomessa kuten pakolaisten virtaa, vihapuhetta sosiaalisessa mediassa, kansan kahtiajakautumista sekä Suomen, Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteita. Julkisuutta kaihtava menestyskirjailija kertoo työstään sähköpostitse – jostain päin maailmaa.

Kirjani heijastavat ajassa liikkuvia ilmiöitä, ja pyrin käsittelemään realistisia teemoja mahdollisimman uskottavasti. Mielikuvituksen tuottama juoni, johon lukija on saatava uppoutumaan, on ankkuroitava todellisuuteen faktoilla. Minulle ja lukijoilleni ei kuitenkaan riitä todellisuuden toisintaminen, vaan tarinan on kannettava omillaan, vietävä rinnakkaiseen todellisuuteen, joka muistuttaa omaamme, mutta jossa kuvitteellisille päähenkilöilleni tapahtuu yllättäviä ja kiinnostavia asioita.

Siinä auttaa intuitio, oma käsitys siitä, mikä on uskottavaa tarinan maailmassa. Pyrin kuvaamaan mahdollisimman todenmukaisia skenaarioita, mutta tapahtumien todennäköisyyden pitää olla riittävän pieni, jotta niissä olisi ainesta jännitysromaaniin. Liian todennäköiset uhkakuvat johtaisivat turhan tuttuihin ja tavanomaisiin tapahtumiin. Viime vuosina todellisuus on aika hurjalla tavalla laajentanut niiden tapahtumien kirjoa, jotka voin sisällyttää uskottavasti trilleriin. Esimerkiksi Venäjän kansainvälinen sotilaallinen toimintahalu on aivan erilainen kuin takavuosina.

Yritän tarinoissani kuvata todellisuutta. Ei olisi uskottavaa, jos Ruotsi hyökkäisi Tornionjoen yli tai Iso-Britannia uhittelisi ydinaseen käytöllä. Venäjä on puheillaan ja teoillaan huolehtinut omasta imagostaan, ja käytän tarinoissani sitä kuvaa, minkä se on itsestään luonut. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kirjoissani olisi kunnollisia venäläisiä. Mitä enemmän meillä on yksilötason kanssakäymistä naapureidemme kanssa, sitä paremmin tunnemme heidät ja osaamme toimia heidän kanssaan.

Kirjailija pyrkii kertomaan uskottavasti kaikista hahmoistaan, olivatpa he sitten murhaajia, ydinfyysikoita tai tiedustelupalvelun virkailijoita. Mitä uskottavammin pystyn viemään lukijan hahmoni pään sisään, sitä paremmin katson onnistuneeni.

En usko. Siltä osin tilanne ehkä laahaa todellisuudesta jäljessä, etten ole käsitellyt nykyistä terrorismia, joka on Euroopan mittakaavassa paljon sattumanvaraisempaa, laajempaa ja sikäli julmempaa kuin esimerkiksi IRA:n tai Baader-Meinhofin aikana.

Olen optimisti. Luulen, että suuri osa suomalaisista on optimisteja, ja pelkään, että heitä on myös valtiojohdossa. Kaltaisteni turvallisessa yhteiskunnassa elävien on hyvin vaikea käsittää, miksi joku pyrkisi uhkaamaan meitä. Torjumme kaiken sellaisen mahdottomana. Emme esimerkiksi ymmärrä, miksi joku haluaisi tarkoituksella lisätä asevoimin inhimillistä kärsimystä maailmassa, jossa muutenkin riittää maanjäristyksiä, tulvia, sairauksia ja köyhyyttä.

Haluan kertoa tarinoita, en puhua itsestäni.

Filmatisointeja on kehitteillä, mutta tarinoiden laajuudesta ja luonteesta johtuen niiden toteuttaminen on vaativaa. Monen seikan on osuttava kohdalleen ennen kuin ne päätyvät valkokankaalle.

Se on mahdollistanut riippumattomuuden ja hyvät tietolähteet. Voin käsitellä mitä aihepiiriä tahansa ja saada kaivettua siitä tietoja, joista lukijani ovat kiinnostuneita. Minuun luotetaan tietojen saajana, koska en ole riippuvainen mistään intressiryhmistä.

Vene ja kaksi airoa.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut