Stephen King: Mersumies

Stephen King: Mersumies. Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi 2016. 463 s.

Carrie (1974). Hohto (1977). Tukikohta (1978). Se (1986). Piina (1987). Stephen Kingin (s. 1947) verevimmät kauhuromaanit alkavat olla keski-ikäisiä, eikä niiden rinnalle ole sittemmin ilmestynyt aivan vastaavia täystutisuttajia.

King ei ole kuitenkaan jämähtänyt kirjoittamaan samoja kirjoja uudestaan, vaan on viime vuosina elävöittänyt tuotantoaan eri genreissä.

Kuvun alla ja 22.11.63 kävivät ryöstöretkellä tieteiskirjallisuuden äärettömässä tarinaholvissa. Etenkin jälkimmäinen onnistui mainiosti yhdistäessään aikamatkailun ja John F. Kennedyn salamurhan.

Populaariscifin jälkeen on tullut rikoskirjallisuuden vuoro. Tervetuloa Joylandiin oli vapautuneesti kirjoitettu pulp-pastissi, joka toimi ilmeisen hyvänä lämmittelynä isompaa kokonaisuutta varten.

Nyt suomennettu Mersumies on ensimmäinen romaani kovaksikeitettyä dekkariperinnettä herkullisesti nykyaikaan sekoittavasta Bill Hodges -trilogiasta. Nykyaikaa on sattumanvaraisen väkivallan pelko, finanssikriisin aiheuttama työttömyys ja digitaalisen tietoliikenteen korostunut rooli.

Bill Hodges on eläköitynyt ja eronnut rikosetsivä, jonka avioliiton juopottelu on särkenyt – vaivalloisesti hengittävä kokovartaloklisee. Alkoholiin kyllästynyt Hodges ajautuu uuteen, onnelliseen suhteeseen – ei klisee enää.

Naisystävä ostaa väkijoukkoon ajaneen massamurhaajan henkilöllisyyttä selvittävälle eläkeläiselle hatun, ”koska kaikilla yksityisetsivillä kuuluu olla huopahattu” – mutta päätyy pitämään sitä itse.

Vastaava tuttuuden ja tuoreuden leikki tekee Mersumiehestä nautinnollista luettavaa. Romaani huokuu kirjoittamisen hauskuutta, ja viimeisen päälle ammattitaitoisena tarinavelhona Stephen King osaa välittää energiansa lukijalle.

Kingin tuotantoon olennaisesti kuuluva dualistinen näkemys todellisuudesta kiteytyy Mersumiehen mielenterveysongelmaisissa henkilöissä. Toinen heistä (päivitetty versio Norman Batesista) lipeää pimeytensä yksisuuntaiselle tielle, ja toinen (Mumisija-Holly) löytää reitin kohti iloa ja itsevarmuutta.

Kun taasen lukija löytää itsensä äkkiä Mersumiehen viimeiseltä sivulta, mikä on loppujen lopuksi luotettavin merkki vilpittä suositeltavasta romaanista. Parempaa isänpäivätrilleriä saa tästä kirjasyksystä etsiä.

Pekka Jäntti

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut