Kiinteistön virhettä tai muuta sopimusrikkomusta koskevat riita-asiat ovat lisääntyneet kymmenessä vuodessa lähes 60 prosentilla, ilmenee Oikeusrekisterikeskuksen tilastosta. Vuonna 2006 käräjäoikeuksissa ratkaistiin 157 kiinteistön virheeseen tai muuhun sopimusrikkomukseen liittyvää riita-asiaa, kun taas vuonna 2015 vastaava määrä oli 248 tapausta.
Vastaavasti Kuluttajariitalautakunnassa asuntojen kauppariidat ovat vähentyneet. Esimerkiksi vuonna 2008 lautakunnan käsittelyyn tuli 224 kahden yksityishenkilön välistä käytetyn asunnon kauppariitaa, kun taas vuonna 2012 määrä oli 195 ja vuonna 2015 enää 154.
Savon Sanomat uutisoi 7.6. myös uuden asunnon kauppariitojen vähentyneen Kuluttajariitalautakunnassa.
– Tästä voisi vetää varovaisen johtopäätöksen, että riidat ovat siirtyneet tuomioistuimiin, sanoo Kuluttajariitalautakunnan ylitarkastaja Timo Maso.
Tutkija Martti Häkkänen Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta arvelee, että yksi syy kehitykseen voisi liittyä pitkiin käsittelyaikoihin.
– Voi olla, että ihmiset eivät jaksa lähteä viemään asiaa ensin Kuluttajariitalautakuntaan, sillä käräjäoikeuksissakin käsittelyajat ovat pitkiä. Kuluttajariitalautakunta antaa joka tapauksessa vain suosituksen, joka ei ole oikeudellisesti täytäntöönpantavissa.
Kuluriskin kannalta Häkkänen suosittelisi silti asian viemistä ensin Kuluttajariitalautakuntaan, sillä asuntoriitojen lopputulosta tuomioistuimissa voi olla etukäteen vaikea arvioida.
– Kuluttajariitalautakunnassa ei ole sellaista riskiä, että joutuisi maksamaan suuria oikeudenkäyntikuluja.
Omakotiliiton lakineuvonnan lakitoimistoihin kuuluvassa Asianajotoimisto Kontturi & Co Oy:ssa selitystä pidetään uskottavana. Toimitusjohtaja Jyrki Piiparinen sanoo, että kiinteistökaupan virhettä koskevat jutut ovat olleet tasaisessa kasvussa jo pidempään. Esimerkiksi niin sanottujen hometalojuttujen määrä on kasvanut.
– Ihmisten tietoisuus sisäilmaongelmista ja niiden yhteydestä terveysoireisiin on kasvanut. Huoli on kasvanut osin aiheesta ja osin aiheetta. Normaalista terveestä rakennuksestakin löytyy rakenteita, joissa on kosteusrasitusta, mutta aina sillä ei ole merkitystä asumisterveyden kannalta.
Piiparisen mukaan monissa asuntokiistoissa toisena osapuolena on nykyään nuori pari, joka on ostanut esimerkiksi 1950-luvun rintamamiestalon ottamatta selvää talon kunnosta tai siitä, miten taloa tulisi huoltaa.
– Jos vuosihuoltoja ei tee, tervekin rintamamiestalo on äkkiä hyvin huonossa kunnossa. Lisäksi esimerkiksi rossipohjan tuuletusluukut kajautetaan kiinni siksi, että se parantaisi talon energiakulutustilannetta. Pahimmillaan terveen talon alapohja voi homehtua parissa vuodessa.
Ostopäätös tehdään usein pelkän tunteen varassa, jolloin talon kunnon ja korjaustarpeiden selvittäminen unohtuu. Piiparisen mukaan vaurioituneet talot ovat usein iäkkäitä ja vaatisivat joka tapauksessa laajaa peruskorjausta. Tällöin laajankaan alapohjavaurion korjauksen korvaaminen ei välttämättä kuulu yksin myyjän vastuulle.
– Riitaa aiheuttaa myös harhakäsitys kaupan vastuun vanhenemisesta viidessä vuodessa. Reklamaatio on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun virhe havaittiin tai kun se olisi pitänyt havaita tämän viiden vuoden ehdottoman takarajan sisällä.
Asunto-osakkeiden kaupoissa yleisimmät riidat liittyvät tiedonantovirheeseen eli siihen, onko ostajalle mennyt ajantasainen ja riittävä tieto tulevista remonteista.
Piiparisen mukaan asunto-osakkeen ostajan kannattaa tarkastaa isännöitsijän todistus ja siitä löytyvä pitkän tähtäimen korjaussuunnitelma.