Saksofonisti saa kiksejä kuullessaan jotakin, mitä ei ymmärrä

Pauli Lyytinen on tutkinut saksofonin soittotapoja vuosien ajan: ”Etsin ennenkuulumattomia ääniä.” Iisakki Härmä

Iikka Taavitsainen

Kuopiolaislähtöisen saksofonistin Pauli Lyytisen Machinery-levy on hämmentävää kuultavaa. Välillä soi selvästi vain yksi soitin, välillä äänessä on kuin pieni orkesteri. Tyyli taipuu levyn nimibiisin kitaranoloisesta näppäilystä ...And He Woke Up in Petroskoin tiukkaan klubijatsiin. Hetkittäin ollaan utuisia ja hetkittäin villejä.

Ja sitten se uskomattomin: levy on äänitetty livenä, ja kaikki äänet lähtevät yhdestä miehestä ja tämän soittimesta. Saksofoni vaan ei kuulosta enää saksofonilta.

– Olen ollut pitkään kiinnostunut saksofonin laajennetuista tekniikoista ja soundeista. Kaikesta siitä, mitä perinteisesti ei tehdä saksofonilla, Lyytinen sanoo.

– Etsin esimerkiksi ennenkuulumattomia ääniä ja erilaisia kielityksiä. Soittimen tutkiminen on vienyt vuosia.

Tutkimustyön tuloksena Lyytinen käyttää soittaessaan esimerkiksi erikoissormituksia, joilla hän voi tuottaa kolme- tai jopa neljä-äänistä satsia. Välillä saksofoni naksuu lyömäsoitinmaisesti, välillä ääni muistuttaa kielisoitinta.

– Saan itse kiksejä siitä, kun kuulen jotakin, mitä en heti ymmärrä. Musiikissani pyrin yllättämään kuulijat.

Kuuntelukokemusta rikastaa entisestään se, että Lyytinen käyttää musiikissaan erilaisia efektejä, jotka usein yhdistetään kitaramusiikkiin. Tärkeässä roolissa on loopperi. Sen avulla Lyytinen voi soittaa pätkän ja jättää sen toistumaan taustalle. Erilaisia kerroksia voi olla lukuisia.

– Loopperini on isoin, mitä markkinoilta saa, Lyytinen sanoo.

– Siinä on kolme kanavaa, joita voin kontrolloida jaloillani.

Saksofonistin innostus efekteihin alkoi kymmenen vuotta sitten, kun hän teki yhteistyötä islantilaisen kitaristin Sigurdur Rögnvaldssonin kanssa. Ensimmäisenä Lyytinen osti bassopedaalin.

– Sillä sai soittoon lisää alapäätä ilman, että tarvitsi raahata bassosaksofonia mukana. Sitten tuli Defekt-yhtye, jonka tietokonepeleistä inspiraationsa saaneeseen musiikkiin efektit sopivat hyvin.

Myös Elifantree-yhtyeessä Lyytinen käyttää paljon efektejä. Pieni pysähdys innostukseen tuli vuonna 2009, kun Lyytisen pedaalilauta varastettiin kesken kiertueen.

– Siinä lähti 3 000 euron edestä efektejä kerralla. Olen kerännyt sittemmin vähän erilaisen kokonaisuuden.

Ensimmäisen efekteillä terästetyn soolokeikkansa Lyytinen teki vuonna 2012 Tallinnassa. Siitä alkoi kehitys, joka johti Machinery-levyyn.

Machinery-levyllä ja siihen liittyvillä keikoilla Lyytinen on vastuussa kaikessa. Yksinäisyydessä on sekä hyvät että huonot puolensa. Soittajana on pakko kehittyä, kun ei ole ketään, kenelle heittäisi pallon.

– Toisaalta keikan jälkeen on tyhjä olo, kun en voi kenenkään kanssa puhua siitä, mitä lavalla tapahtui. Yhtyeessä suola on siinä, että soittaessa voi syötellä muille erilaisia ideoita, jolloin tapahtuu yllättäviäkin asioita, Lyytinen sanoo.

– Yksin ollessa intensiteetin säilyttämiseksi joutuu tekemään hirveästi töitä. On löydettävä kontrasteja ja luotava kysymys-vastaus-asetelmia, ettei homma mene vain tuuttaukseksi.

Lyytinen korostaa, että muusikkoudelle soolokeikat tekevät hyvää. Monia asioita joutuu katsomaan uudesta kulmasta.

Efektoidun soittamisen vastapainoksi Lyytisellä on tuore Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri, jossa Lyytisen ohella soittavat trumpetisti Verneri Pohjola, basisti Eero Tikkanen ja rumpali Mika Kallio. Bändin ensiesiintyminen on Helsingissä maaliskuun lopussa.

– Yhtye muodostui koti-ikävästä akustisen musiikin äärelle. Minulla oli vuonna 2003 Karpaasi-kvartetti, jossa soittimina olivat juurikin basso, rummut, saksofoni ja trumpetti, ja olen siitä lähtien tykännyt vastaavanlaisen kokoonpanon soundista.

Soittajat Lyytinen valitsi uuteen yhtyeeseensä juuri soundin perusteella.

– Kaikilla on luonnonläheinen, tummanpuhuva, puinen ja karhea soundi. Kun ne laittaa yhteen, tulee hieno äänimaisema.

Pauli Lyytinen (s. 1983) on kuopiolaislähtöinen muusikko ja säveltäjä. Innostui saksofonista jo kaksivuotiaana, kun hänen isosiskonsa aloitti soittotunnit. ”Sain muovisen saksofonin.”

Aloitti viisivuotiaana pianotunnit ja yhdeksänvuotiaana saksofonitunnit. ”Murrosiässä tuli alttosaksofonin kanssa ongelmia. Opettajani Martti Hautsalo keksi vaihtaa soittimen tenorisaksofoniin. Sillä kehitys lähti etenemään luonnollisesti, sillä soittimen ääniala on sama kuin minulla.”

Lyytinen on tullut tutuksi muun muassa Elifantreen, Kauhukakaran, Equally Stupidin ja Raoul Björkenheim Ecstasyn riveistä. Hän on tehnyt bändiensä kanssa 15 levyä. Tänään julkaista Machinery on ensimmäinen soololevy.

Lyytinen esiintyy Kuopiossa King’s Crownissa perjantaina 18.3.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut