Kangaslammin Manttu on maakunnan mahtavin kivilinna

Viisi vuotta sitten perustetun Kangaslammin kyläyhdistyksen tärkein missio on saada Manttu käyttöön. Kuvassa kyläpäällikkö Niilo Pulkkinen ja Mantun opas Saara Maunula. Vuokko Viljakka

Vuokko Viljakka

Kangaslampilaiselle mahtimiehelle, kihlakunnantuomarille ja pitäjän suurimman tilan omistajalle, Elias Walfrid Sopaselle (1863-1926) ei kelvannut tavanomainen.

Siksi Pajamäen harjanteella, Varkauden Kangaslammin keskustassa komeilee ehkä maan mahtavin suojeluskuntatalo, Manttuna tunnettu valkoinen kivilinna.

Manttu on ainoa lajissaan, sillä maaseutupitäjien suojeluskuntatalot olivat poikkeuksetta puurakenteisia ja huomattavasti Manttua vaatimattomampia.

– Sopasen rahoillahan Manttu taidettiin pääosin tehdä. Rahoittajana olivat suojelus- ja manttaalikunnat, missä hän vaikutti vahvasti sekä Lotta Svärd-järjestö, kertovat Kangaslammin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Niilo Pulkkinen ja Mantun oppaana toimiva, kuopiolainen Saara Maunula.

Museoviraston intendentin Risto Holopaisen mukaan 1920-luvun klassismia edustavalle Mantulle on vaikea löytää aikansa esikuvaa Suomesta, saati Savosta.

– Tuollaisia rakennuksia ei meillä juuri ole, Holopainen kuvailee 800 neliön kivilinnaa.

 

Nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana ja kuukaudenpäivät oikeusministerinäkin toiminut Sopanen tunsi tunnetun helsinkiläisarkkitehdin Oiva Kallion.

Kallio suunnitteli Sopasen Joutsenlahden kartanon laajennuksen ja samoihin aikoihin Sopasen pyynnöstä myös Mantun kiinteine kalusteineen.

– Kun linna oli melkein valmis toukokuussa 1925, syttyi tulipalo. Vain kiviseinät jäivät pystyyn. Palon syy ei koskaan selvinnyt, mutta kaikenlaisia arvailuja liikkui, Pulkkinen tietää.

 Kansalaissodan arvet kirvelivät vielä. Manttu ei ollut Varkauden punaisten mieleen, sillä siihen henkilöityi Varkauden kenttäoikeuden tuomarina ja valtionrikosoikeuden osaston johtajana Kuopiossa 1918 ollut E.W. Sopanen.

Sopasen huhuttiin olleen mukana Varkauden Huruslahden kuuluisissa arpajaisissa, missä yli 80 punakaartilaista ammuttiin.

Sopanen oli myös joutunut marraskuun lakkoviikolla 1917 hetkeksi punakaartin vangiksi.

– Jotkut kutsuivat Manttua pirunlinnaksi, Maunula kertoo.

Palossa tuhoutui linnassa tuohon aikaan asuneen E.W. Sopasen pojan, luutnantti Olli Sopasen omaisuus.

Nuori Sopanen ei lannistunut. Isä oli kuollut, mutta poika rakennutti palon jälkeen entistä komeamman ja vielä puolitoista kerrosta alkuperäistä korkeamman linnan.

Kun suojeluskunnat lakkautettiin 1944, Manttu siirtyi manttaalikunnalle ja myöhemmin manttaalisäätiölle. Linna oli vuosia vuokralla Kangaslammin Kisailijoilla. Kunta osti Mantun 1988. Kuntaliitoksen myötä se on nykyisin Varkauden kaupungin.

Kyläyhdistys tahtoisi Mantun ympärivuotiseen käyttöön.

– Kaupunki luovuttaisi Mantun meille nimellishinnasta. Meidän on vain keksittävä, mistä saamme rahaa lämmitykseen ja remonttiin.

– Voimme pitää Manttua vain, jos se on siinä kunnossa, että siellä voi olla kannattavaa toimintaa. Siihen tarvittaisiin esimerkiksi täydellinen keittiöremontti. Yksi rahoituskanava voi olla EU:n Europa Nostra -rahasto, Pulkkinen uskoo.

Kaupunki pisti linnan kylmäksi saman tien, kun sai sen hallintaansa.

– Täällä on kesälläkin viileämpää kuin ulkona. Odotamme paljon Savonian ammattikorkeakoulussa tekeillä olevalta opinnäytetyöltä, missä selvitetään parasta lämmitysmuotoa Mantulle. Vaihtoehtoina ovat maa- ja kaukolämpö.

Mantun rakentaminen alkoi 1922 ja se valmistui 1926.

Mantun tiilet poltettiin läheisellä pellolla.

Linnassa on noin 800 neliötä neljässä kerroksessa, torni, 400-paikkainen juhlasali näyttämöineen ja parvineen, mikä tosin purettiin 1960-luvun lopulla.

Mantussa oli alunperin myös kunnanvaltuuston kokoushuone, käräjäsali, putka, kahvila, kirjasto, pankin toimitilat ja kätilön asunto.

Lotat suorittivat sota-aikana ilmavalvontaa Mantun tornista.

Mantulla on ollut vuosien aikana muun muassa teatteritoimintaa, tansseja, posti, elokuvateatteri, liikuntasali, nuorisotilat, ravintola, kahvila ja taidegalleria.

Varkauden kaupunginjohtaja Hannu Tsupari tanssi aikoinaan lukion vanhojen tanssit Mantulla.

Kaupunki on juuri hankkinut varastoon 1 800 vanhaa kattotiiltä, joita voidaan käyttää tarvittaessa linnan kattoon.

Mantun lämmitys maksaisi nykyisellä lämmitysjärjestelmällä noin 10 000 euroa vuodessa.

Manttu, sen kalusteet sekä ulkorakennukset on suojeltu rakennussuojelulailla. Linna on osa valtakunnallisesti merkittävää Kangaslammin rakennettua kulttuurihistoriaa.

Mantun kummituksesta liikkuu vain huhuja.

Manttu on lyhenne manttaalikunnantalosta. Manttaali tulee puolestaan ruotsin sanasta mantal eli miesluku. Se oli Ruotsin valtakunnassa käytetty veroyksikkö, mihin maatilojen verotus perustui.

Manttaali tarkoitti 1500-luvulla yhtä normaalikokoista tilaa. Tilojen verosuorituksen määrättiin manttaalin mukaan.

Pienet tilat saattoivat olla myös puolen tai neljännesmanttaalin tiloja.

Tilojen tuotantoarvoon perustuva laskenta tuli käyttöön 1600-luvulla, eikä manttaali vastannut enää mitään tiettyä pinta-alaa.

Manttaaliosaa käytettiin Suomessa 1800-luvulle asti.

Ennen vuoden 1906 eduskuntauudistusta äänioikeutettuja olivat manttaaliin pantua maata omistaneet miehet.

Talonpoikaissäädyn käytössä olevien äänten määrä säätyvaltiopäivillä perustui myös manttaalimäärään.

Manttaalikunta oli nykyistä kunnallishallintoa edeltävä itsehallintoyksikkö.

Vuoden 1898 maalaiskuntain kunnallishallintoasetuksen mukaan manttaalikuntien asiat käsiteltiin manttaalikokouksissa.

Kokousedustajien äänimäärä perustui manttaalin suuruuteen.

Manttaalikunnan tehtävänä oli muun muassa rakentaa ja kunnossapitää yleisiä teitä, vastata käräjähuoneiston kunnosta, kyytitoimesta sekä vankeinkuljetuksista.

Manttaalikunta voi myös kerätä veroa.

Kun valtuustot tulivat pakolliseksi kunnallisen äänioikeusuudistuksen myötä 1917, manttaalikunnan merkitys supistui.

Lakimuutos siirsi manttaalikuntien omaisuuden kunnille 1940-luvun lopussa. Manttaalikunnat perustivat silloin manttaalisäätiöitä ja säätiöivät omaisuuttaan. Näin tehtiin myös Kangaslammilla ja Manttu siirtyi säätiölle.

 

Oikaisu 12.10.2015 kello 12.45.

Tuomari Elias Walfrid Sopanen syntyi 1863, ei 1836, kuten jutussa virheellisesti mainittiin.

Jutussa myös väitettiin, että suojeluskunnat lakkautettiin vuonna 1937, kun oikea lakkautusvuosi on 1944.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut