Koko Suomi kohahti, kun naispäätoimittaja kakkasi housuun

Iisakki Härmä

Moni voi ihmetellä, miksi Suomen ykköspuheenaiheeksi nousi alkuviikosta kahden toimittajan bussiin kohdistunut kakkakepponen.

Miksi iltapäivälehdet (ja muut mediat niiden perässä) tekevät aiheesta verkkosivuilleen laajoja juttupaketteja? Miksi JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonenkin vaivautui kommentoimaan asiaa?

Äkkiseltään luulisi, että kohun perässä juoksevilla toimittajilla löytyisi parempaakin tekemistä. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

Kakkakohu näyttäsi todella aidosti puhuttelevan yleisöä. Tästä kielivät esimerkiksi verkon klikkausten määrät. Myöskään Facebookissa ja Twitterissä ei koko tiistain aikana juuri muuta teemaa ehditty ruotimaan, ja Suomeenhan tunnetusti mahtuu vain yksi puheenaihe kerrallaan.

Kakka siis kiinnostaa. Ylioppilaslehti viritti ilmeisen tarkoituksellisesti kohun, johon yleisö sitten reagoi odotetulla tavalla. Muu media seurasi perässä, ja tässä me nyt sitten kaikki puhumme jostain "kakkagatesta".

Kohua ei pidä silti vähätellä, sillä kyse on tietenkin paljon muustakin kuin housuun kakkaamisesta bussissa. Oleellista asian paisumisen kannalta ei ole se, missä housuun kakattiin, vaan se, kuka kakkasi. Jos asialla olisivat olleet Extreme Duudsonit, koko tapaus olisi kuitattu olankohautuksella.

 

Sillä tuntuu olevan merkitystä, että kyseessä oli kaksi Ylioppilaslehden toimittajaa, ja vieläpä naistoimittajaa, kuten Ilta-Sanomat otsikossaan tarkensi.

Kakkakohua vähemmälle huomiolle jäi Ylioppilaslehdessä samaan aikaan julkaistu juttu, jossa kolme naistoimittajaa tunkeutui kommandopipot päässä Pörssiklubille protestoimaan sitä, että se ei ole vieläkään huolinut naisia jäsenikseen.

Ylioppilaslehti on muutenkin ollut 1980-luvulta lähtien enemmän tai vähemmän feministinen. Viimeiset viisi päätoimittajaa ovat olleet naisia, kuten myös enemmistö lehden tekijöistä koko 2000-luvun ajan. Lehdessä on myös ajoittain näkynyt tietty punavihreä ajatusmaailma.

Ja sekös vasta ärsyttää, etenkin tiettyjä mieslukijoita. Ehkä heille viimeinen pisara oli sitten se, että naiset kakkasivat housuunsa.

 

Olen itse toiminut Lapin ylioppilaslehden päätoimittajana ja ollut tuolloin puheissa myös muiden ylioppilaslehtien toimittajien kanssa. Yksi keskustelujen kestoaihe oli se, mikä näiden lehtien linja ja tehtävä tulisi nykyään olla.

Ylioppilaslehtiä kustantavat ylioppilaskunnat, jotka rahoittavat toiminnan käytännössä opiskelijoilta perityillä jäsenmaksuilla. Lehtien perustehtävä on valvoa opiskelijoiden etua, uutisoida yliopistoyhteisöön liittyvistä aiheista ja tarjota jäsenille muutenkin vastinetta rahoille. Lyhyesti sanottuna siis tuottaa lukijakuntaansa palvelevaa journalismia.

Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo, sillä yliopisto-opiskelijat ovat hajanainen ryhmä, jota on vaikea miellyttää. Joku haluaa gonzojournalismia, toinen ylioppilaspolitiikan tiukkaa seurantaa ja kolmas ajantasaista informaatiota kampuksen sählyvuorojen muutoksista.

Yksi syy kohuun lieneekin se, että vaikka osa Ylioppilaslehden lukijoista saattoi jopa tykätä kakkajutusta, osa raivostui siitä sitäkin enemmän. Taas löydettiin uusi syy vastustaa ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä.

 

Kaikesta huolimatta moni odottaa ylioppilaslehdiltä tiettyä kärjekkyyttä ja rajojen hakemista.

Olen usein kuullut vanhempien toimittajien kannustavan nuorempia toimittajia "olemaan radikaaleja nyt, kun vielä kun ehtii". Ajatellaan siis, että nuori ylioppilaslehden toimittaja saa ja hänen pitääkin olla radikaali, kun sitten vanhempana joutuu kuitenkin kalkkiutumaan.

Tähän teemaan liittyy myös odotus "sukupolven äänestä", joka kohdistuu ennen muuta Helsingin Ylioppilaslehteen. Kyseisen lehden päätoimittajina ovat aikanaan ehtineet pyörähtää muun muassa Urho Kekkonen, Arvo Salo, Jyrki Vesikansa, Timo Harakka ja Saska Saarikoski, jotka ovat myöhemmin nousseet vaikutusvaltaisiin asemiin politiikassa tai mediassa. Ajatellaan siis hieman kohtuuttomastikin, että lehti jotenkin laajemminkin peilaisi koko Suomen tulevaisuutta.

Kun joskus "vanhoina hyvinä aikoina" Ylioppilaslehti otti kantaa painaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, niin nyt Y-sukupolvi sitten ihan vaan piruuttaan kakkii housuun eikä edes selittele asiaa sen kummemmin.

Epäpoliittisuutensa vuoksi Ylioppilaslehti onnistui siis tässäkin asiassa, nimittäin vanhojen partaradikaalien järkyttämisessä.

 

 

Kommentoi

Mainos: Pihlajalinna Kuopio

Kirkkaampi hymy suuhygienistin vastaanotolla

Mainos: Savon Sanomat

Monipuoliset digisisällöt koko kotiin

Mainos: K-Citymarket Päiväranta ja K-Citymarket Kolmisoppi

Anna ajallesi arvoa - kaikki ostokset yhdellä kertaa Kuopion K-Citymarketeista. Kaupungin laajimmat valikoimat valitaan huolella ja ammattitaidolla

| Päivitetty

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut