Kun sanot toiselle “Minua ei saa kohdella noin”, osoitat myös itsellesi minkä arvoinen olet

Anna Fält

Mitä enemmän keskustelen naisystävieni kanssa, sitä enemmän alan vihata konseptia “Positiivinen ajattelu”. Lähes jokaisella sukupolveni naisella ja varmasti myös meitä edeltävien, on suuri puute yhdestä inhimillisestä taidosta joka helpottaisi elämää suuresti: suuttuminen. Toinen toisensa jälkeen olemme kiltisti nöyrtyneet, niianneet, sanoneen “Minä teen” tai jopa ottaneet syyt niskoillemme. Olemme ymmärtäneet, hellineet, sallineet, antaneet anteeksi, ottaneet asiat hoitaaksemme, pahimmassa tapauksessa jopa nostaneet marttyyrin kruunun päähämme huokaillen Olenhan niiiin kiltti, kukaan ei sitä arvosta.

Jos sanonta rehellisyys maan perii olisi tuttu muodossa kiltteys maan perii, olisi maailmanjärjestys varmasti erilainen. Vaan eipä ole, ja kiltteydellä ei pääse kovin pitkälle, ei ainakaan yhtä pitkälle kuin rehellisyydellä. Ja joskus pitää ihan rehellisesti suuttua. Kun kohtaa epäoikeudenmukaisuutta, voi epärehellisesti sanoa “Ei se mitään” tai rehellisesti ilmoittaa haluamillaan sanankäänteillä että “Ei näin!”.

Suomalaiset ovat ihan tutkitusti erityisen rehellistä kansaa, olet kenties kuullut lompakkotestistä, jossa kivalla summalla rahaa täytetyt lompsat jätettiin julkiselle paikalle eri puolilla maailmaa ja katsottiin kuinka moni prosentti löysi tiensä takaisin. Suomessa hävisi hämmästyttävän vähän lompsia. Hyvä Suomi!

Vaan kun on aika olla rehellinen läheisilleen, on kuin ampuisimme itseämme jalkaan. Tukahdetut tunteet monien sukupolvien ketjussa nakertavat meitä sisältäpäin pahemmin kuin sydän-, ja verisuonisairaudet ja syövät yhteensä. Nyt käsi pystyyn kenen perheessä on aivan avoimesti kerrottu pettymyksistä, suruista ja masennuksesta ja tällaisesta rehellisyydestä on jopa kiitelty? Ja kyllä, luit oikein: olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että jopa vihainen, ärsyyntynyt rakas pitäisi kohdata arvostuksella. Kiitos kun luotat minuun niin paljon, että kerrot miltä tuntuu!

Ja tässä pääsemme tilanteen vaikeimpaan osaan: Kenenkään ei koskaan pidä raivota, huutaa tai käyttäytyä aggressiivisesti toista kohtaan, pitää valtaa pelolla. Vihanpurkaus voi olla kuin raikas tuulahdus, joka katkaisee jumiutuneen keskustelun tai kauan kestäneen epätasapainon ihmissuhteessa, se voi olla lahja jonka avuin ilmoitat toiselle omat rajasi. Kun sanot toiselle “Minua ei saa kohdella noin”, osoitat myös itsellesi minkä arvoinen olet. Minä olen tasa-arvon, hyväksynnän ja rehellisyyden arvoinen!

Kutsun tätä naistentaudiksi: samalla tavalla kuin pitäisi vakituisesti käydä mammografiassa tai gynekologilla, pitäisi tyttönäkasvaneiden suuttua. Meille opetettiin läpi koko kasvuiän, että positiivisia luonteenpiirteitä ovat kuuliaisuus, suloisuus, hiljaa oleminen ja toisten auttaminen. Välillä pitää auttaa itseään olemalla kovaääninen ja vastahankaan. Kokeile itse! Voi olla todella vapauttava kokemus ja saada odottamattoman positiivisia seurauksia.

Nyt hittoon liika positiivisuus ja rehellisesti olemaan kokonainen ihminen, kaikkine puolineen!

Kirjoittaja on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut