Ylä-Savo sai muurinpohjaletut Suomen sodan ansiosta

Venäjän ja Ruotsi-Suomen joukot ottivat kiivaasti yhteen yli 200 vuotta sitten Koljonvirran molemmin puolin. Vuokko Nissinen

Vuokko Nissinen

Suomen sodan lopputaisteluihin kuulunutta Koljonvirran taistelua Iisalmessa pidetään yhtenä sodan uljaimmista voitoista ja tunnetuimmista taisteluista. Myös Johan Ludwig RuneberginVänrikki Stoolin tarinat ovat pitäneet Koljonvirran taistelua kansan tietoisuudessa.

Sotanäyttämön alueilla Koljonvirralla ja Mansikkaniemellä on historiapolku, jossa näkee vanhoja korsuja ja puolustusvalleja. Koljonvirran opastuskeskuksessa voi syventyä muun muassa alueelta vuosina 2003 ja 2005 kaivettuihin esineisiin kuten musketinkuuliin ja piipunpalasiin.

Sota toi, ehkä hieman yllättäen, muunkinlaista perinnettä Ylä-Savoon. Venäläiset sotilaat oleskelivat siviilien joukossa ja toivat uutuuksia tutuksi kansalle.

Arkeologi Tanja Tenhunen selailee Koljonvirran historiapolun alussa teosta Täss´ Savon joukko tappeli ja löytää sieltä mielenkiintoisen tiedon Ylä-Savossa edelleen vaikuttavasta ruokaperinteestä.

Venäläiset joukot elelivät aselevon aikana normaalia elämää ja tekivät ruokiaan. Ajankulukseen he paistoivat blinejä, joita paikallisetkin pääsivät maistamaan. Kun venäläiset joukot poistuivat, savolaiset jatkoivat tapaa. Käytössä ei ollut samanlaisia pannuja kuin venäläisillä, joten iisalmelaiset paistoivat blinit rautapatojen pohjilla. Blinit suurenivat letuiksi, mutta tapa säilyi.

1970-luvulla Martat rupesivat elvyttämään perinnettä ja opastamaan ihmisiä muurinpohjalettujen paistoon. Myöhemmin tuli myyntiin myös lettujen paistoa varten tehtyjä muurikoita.

– Onpa mielenkiintoista, Tenhunen toteaa.

Koljonvirran taistelu Iisalmessa vuonna 1808 oli paljon muutakin kuin pelkkä venäläisten ja ruotsalaisten välinen taistelu, jossa Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Se oli osa Euroopan valtapolitiikkaa, jonka juonijoina olivat Ranskan keisari Napoleon ja Venäjän keisari Aleksanteri I.

Suomi joutui taistelutantereeksi Napoleonin vallanhalun takia. Hän ajoi mannermaasulkua Englantiin, koska Ranskan sotilaallinen voima ei riittänyt Englannin lannistamiseen. Niinpä Napoleon päätti katkaista kaikki kauppayhteydet Euroopasta Englantiin.

Liittolaiset Napoleon ja Aleksanteri I päättivät, että Ruotsi, Tanska ja Portugali, jotka vielä kävivät kauppaa englantilaisten kanssa, on pakotettava kauppasaartoon. Ruotsin painostaminen kuului Venäjälle. Napoleon lupasi Suomen korvaukseksi sodasta, johon Venäjä Ruotsin kanssa joutuisi.

Sota alkoi helmikuussa 1808. Suomalaiset odottivat apua Pohjanlahden toiselta puolelta Ruotsista ja halusivat pelastaa armeijansa. Siksi he valitsivat taktiikakseen vetäytymisen Hämeenlinnan kautta Pohjanmaalle ja Ouluun odottamaan kesää. Vetäytymällä suomalaiset saivat lisäksi venytettyä venäläisten huoltoreittejä ja sidottua huoltotöihin venäläisiä sotilaita.

Kesän tullen Ruotsi-Suomen joukot ajoivat venäläisiä takaisin itään, mutta syksyn saapuessa joutuivat taas vetäytymään kohti länsirannikkoa.

– Taisteluita suuremmat menetykset koituivat taudeista, joita joukkojen jatkuva siirtely levitti myös siviiliväestöön. Kylmyys, huonot varusteet ja lähes olematon sairaanhoito pitivät taudit voimissaan, Tenhunen kertoo.

Vuosina 1808–1809 iisalmelaisia kuoli yli 1 500 eli noin joka seitsemäs. He kuolivat punatautiin, kuumetauteihin ja isorokkoon. Kuolleisuus oli yli kaksinkertaista edellisiin vuosiin verrattuna.

Sodassa oli menossa aselepo, jonka venäläiset sanoivat irti. He aikoivat tuhota eversti Sandelsin joukot Savossa, jonka jälkeen pääsisivät etenemään Iisalmesta Ouluun. Iisalmi joutui taistelutantereeksi, koska Kuopiosta jatkui tie Iisalmen kautta Ouluun.

Useat sotahistoriateokset kertovat voittoisasta taistelusta hieman eri yksityiskohdin ja uhrimäärin, mutta lopputulos oli, että suomalaiset voittivat.

Venäläiset pääsivät tulemaan puoliksi purettua Koljonvirran siltaa yli, mutta suomalaiset lähtivät suurhyökkäykseen ja saivat ajettua venäläiset takaisin sillan toiselle puolelle.

Venäläisten tappiot olivat monta sataa miestä. Osa kuoli tulitukseen ja osa tallautui kuoliaaksi tai putosi jokeen, kun he perääntyivät sekasortoisina takaisin sillalle.

Koljonvirran taistelu ei muuttanut sodan kulkua. Aselepo solmittiin 19.11.1808, ja se lopetti sotatoimet Suomen alueella. Taisteluita käytiin kuitenkin Ruotsin puolella. Rauha solmittiin Haminassa 17. 9.1809. Suomi siirtyi suuriruhtinaskuntana Venäjän tsaarin alaisuuteen.

Lähteet: Suomen sodan historia ja Muistoja Suomen sodasta.

 

Savon Helmet -juttusarjassa tutustutaan kulttuuriympäristöihin Savossa.

Juttusarja esittelee kesän aikana mielenkiintoisia kulttuuriympäristöjä Savossa.

Jokaisesta kunnasta esitellään yksi kohde.

Sarjan oppaina ovat arkeologi Tanja Tenhunen ja rakennustutkija Tapio Laaksonen Kuopion kulttuurihistoriallisesta museosta.

Juttusarja pohjautuu nettisivustoon Pulkka – Pohjois-Savon muisti (pohjois-savonmuisti.fi).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.