Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja

Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja. Atena 2015. 228 s.

Ristiinalaisen Anne Leinosen novellikokoelma risteilee tekijälleen ominaisesti spekulatiivista fiktiota, scifiä, fantasiaa, mytologiaa ja kauhua.

Tieteisnovellien maailma kumpuaa dystopiakirjallisuudesta tutuista ihmiskunnan uhkakuvista kuten eriarvoistumisesta, geenimanipulaatiosta, tietoverkottumisesta ja ympäristökatastrofeista.

Leinonen tutkii silti enemmän metafysiikkaa, maallisen ja henkisen rajapintaa, ihmisyyttä ja moraalia. Novellien näkökulma kohdentuu ihmisten tunteisiin, aitouteen, erilaisuuteen ja muistamiseen.

Osa kokoelman tarinoista kasvaa eeppiseen maailmanselitykseen, jolloin novelli muistuttaa jo suurromaanin synopsista. Paremmin kerronta toimii, kun se ei selitä liikaa ja luottaa lukijan omaan päättelyyn.

Komeinta Leinosen kieli on novelleissa, jotka hakevat innoituksensa mytologiasta ja vanhoista kansantaruista. Tuonenkalma, surmansuitset -novelli ponnistaa mestarillisesti ihmissusimytologiasta.

Ken vainajia muistelee -kauhukertomus mukailee puolestaan suomalaista tarua, jossa talon tytär hyppää kuolleen sulhasen kyytiin ja katoaa. Leinosen versiossa kylän nuori mies ei halua päästää irti kuolleesta tytöstä, rakastetustaan.

Vanha suomi ja karjalaiset tavat viehättävät: kuollut lepää ruumislaudalla ja saa karsikkopuunsa.

Novellien esikuvia voi tunnistaa myös populaarikulttuurista.

Tilastollisesti syyllinen -novellissa valtio hyödyntää tilastollista menetelmää ennakoimaan ja estämään kansalaisten rikokset ja vakavat sairaudet. Rikollisuuden esto ja ennustamisen mutkikkuus muistuttavat elokuvana tunnettua Philip K. Dickin Minority Report -kertomusta.

Kokoelman päättävä Oliverin kirja -novelli tuo mieleen Ray Bradburyn kuulun Fahrenheit 451 -romaanin, jossa kirjaroviot roihuavat. Leinosen tarinassa lähiöperheen poika Oliver janoaa vanhempiensa kauhistukseksi paperisia kirjoja.

Bibliofiili on pervertikko maailmassa, jossa ”läpyskä” on yleinen mediaväline, ja uutiset ovat korvanneet fiktiot. Toisaalta aidoista kirjojen ensikappaleista on tullut rikkaiden salainen keräilyharrastus.

Kauniin kaihoisa päätösnovelli puolustaa klassista kaunokirjallisuutta ja perinteistä kirjaa, jonka voi aistia ja tuntea käsissään.