Kirja-arvio: Kyky nähdä valoa

Lotta ja pappa ovat koronavuoden karjalaiset yllättäjät.

Suonna Kononen

LOTTA-SOFIA SAAHKO

Papan kanssa kahvilla

Tammi 2020. 312 s.

Kaikkea ei voi käsikirjoittaa. Vielä tämän vuoden helmikuussa Lotta-Sofia Saahko ei olisi voinut aavistaakaan, että hän tekee musikaalisesta isoisästään, kahdeksankymppisestä Jorma Saahkosta sosiaalisen median ilmiön. Kun Lontoossa työuraa tehnyt lapsenlapsi palasi koronakevääksi asumaan pappansa kotiin Valkeakoskelle, alkoivat he postata Facebookiin lauluhetkiään. Lotan ja papan YouTube-kanavan videoilla on tätä kirjoittaessa 2,5 miljoonaa katselukertaa.

Kaikki isot tiedotusvälineet ovat tehneet hyväntuulisesta kaksikosta juttuja. Kirja on syntynyt nopeasti, mutta spontaani kotikutoisuus pukee sitä siinä missä Lotan ja papan älypuhelinvideoita. Strömsö- ja hyggeily -tyyppisellä kotoiluilmiöllä tässä ratsastetaan, vaan ei sitä osaa pahana pitää.

Jorma Saahkon tarina on Laatokan-Karjalasta Pohjois-Karjalaan päätyneen evakkolapsen tarina. Sitä kirjatessa Lotta-Sofia Saahko havahtuu karjalaisiin juuriinsa, mitä ilman koronakevään pysähtymistä ei olisi tapahtunut.

Papan kanssa kahvilla lomittuu kolmeen aikatasoon. Nykypäivässä kahvitellaan Valkeakoskella. ”Pappa juo ainoastaan Presidentti-kahvia. Hänestä kahvi maistuu silloin parhaalle, kun se on ostettu tarjouksesta.”

Omaa henkilöhistoriaansa Lotta-Sofia Saahko käy läpi säästeliäästi. Isoäidistään, Jorma Saahkon puolisosta hän kirjoittaa kauniisti: ”Mummo oli paras ystäväni.”

Eniten tilaa kirjassa saa Jorma Saahko. Hän on syntynyt vuonna 1935 Impilahden Pitkärannassa, josta Anastasia-mamman koossa pitämä perhe evakuoitiin Pohjois-Karjalaan. Isä Feodor palveli sodassa kuorma-auton kuljettajana ja palasi perheen perässä uuteen kotipaikkaan mieleltään särkyneenä. Sotilaspassissa nimeksi oli merkitty Heikki, Feodor vain sulkuihin lisättynä.

Evakoille ei aina oltu vieraanvaraisia. ”Kyllä sen näkee, että sinussa kiertää ryssän veri”, sanoo isäntäperheen emäntä Liperin Tutjunniemessä Jorman Aimo-veljen pyytäessä jouluaterialla lisää perunaa.

Saahkojen elämä sijautui Kuusjärvelle, tulevaan Outokumpuun. Jorma Saahko peri isänsä autokiinnostuksen ja ajoi kuorma-autoa Outokummun kaivoksella, ennen kuin elämä kuljetti Valkeakoskelle.

Sodanjälkeisessä Suomessa, ympäristön paineessa Saahkojen perhe luopui karjalaisista nimistään, ortodoksisuudesta, karjalan ja venäjän puhumisesta. Isän alkoholismi periytyi pojista yhdelle.

”Kamalaa, miten tämäkin sotataakka siirtyi sukupolvelta seuraavalle. Eikä ainoastaan papan suvussa, vaan myös mummon”, Lotta-Sofia Saahko suree. Evakkojen juurtumattomuutta ja uudessa yhteisössä paikan lunastamiseen liittyvää ylisuorittamista hän pohtii kiinnostavasti.

Kyky nähdä valoa on kantanut Jorma Saahkoa. ”Pienet asiat tekevät papan onnelliseksi”, pojantytär kirjoittaa. ”Hyvä kappale radiossa, letut torilla, suklaa ja lakritsi, karjalanpiirakat, puhelu tai postikortti. Ja tietenkin lapsenlapsen vierailu.”

Evakoiden kokemuksia siirtyy jälkipolville Lotan ja papan laulujen kautta – "Kaikki halusivat sieltä pois. Oli jyminää ja taivaanranta ihan punaisena"

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut