Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Enemmän haittaa kuin hyötyä

Sanon heitetylle haasteelle kyllä, vaikka en tiedä paastosta etukäteen juuri mitään. Ainoa mielikuvani on, että siinä kituutetaan pelkällä nesteellä ja pyritään saamaan kuona-aineet liikkeelle.

Tiedän myös, että alun nälkävaiheen jälkeen olo voi olla huippuhyvä.

Myös henkisesti paasto voi vähäisten tietojeni mukaan antaa paljon.

Paasto tarkoittaa tiukasti ottaen sitä, ettei syödä mitään. Elimistö menee siis nälkiintymistilaan, kirjoittaa Karjalainen.

– Viisas neuvo on, että paastoon totuttaudutaan pikkuhiljaa ruokaa vähentämällä. Itse paaston aikana juodaan pelkästään vettä, ravitsemusfysiologian professori Marja Mutanen Helsingin yliopistosta toteaa.

Vettä nautitaan niin paljon, ettei janontunnetta pääse tulemaan. Olennaista paastossa on, ettei ruoansulatuskanavasta kulje läpi mitään, mistä elimistö saisi energiaa tai ravintoaineita.

– Elimistö joutuu käyttämään sekä energiaksi että muihin toimintoihin niitä varastoja, joita sillä on.

Kun energiaa ei tule ravinnosta, elimistö alkaa paaston alkuvaiheessa hajottaa lihaskudosta, tehdäkseen siitä glukoosia.

– Elimistö pyrkii aina turvaamaan glukoosin saannin, jotteivät aivot joutuisi tilaan, jossa ne eivät saa energiaa.

Kokeilunhaluisen minäni hymy alkaa hyytyä, mitä enemmän tutkin asiaa ja saan tietoa paastosta.

Että pelkän veden voimalla pitäisi jaksaa töitä tehdä. Minun, jolla aivokäyrä piirtää suoraa viivaa heti, kun verensokeri ilmoittaa laskemisen merkkejä.

Unenkin pitäisi tyhjällä vatsalla maistua varsin hyvin. Minullako, jonka yöunet katoavat kuin pieru Saharaan, jos iltapala on ollut liian kevyt?

Jos paastoa eli nälkiintymistä ajattelee evoluution kautta, se on elimistön keino pysyä hengissä.

– Se on sopeutumismekanismi. Keskimääräinen arvio on, että ihminen voi elää pelkällä vedellä noin 40 vuorokautta. Ne, joilla rasvavarastot ovat hyvät, saattavat pystyä olemaan pidempäänkin, Marja Mutanen kertoo.

Yleensä paastoa jatketaan viikon parin verran.

Koska perusaineenvaihdunta laskee, paaston aikana on yleensä koko ajan kylmä. Näläntunne sen sijaan häviää melko nopeasti. Alkuvaiheessa paasto aiheuttaa monille myös päänsärkyä.

Tilanne helpottuu, kun elimistö kolmen paastopäivän jälkeen muuttaa käyttäytymistään. Proteiinin hajottaminen vähenee, ja elimistö ryhtyy käyttämään energiaksi lähinnä rasvavarastoja. Maksassa rasvasta alkaa syntyä ketoaineita. Aivot oppivat käyttämään myös niitä energiaksi.

– Elimistö alkaa siis säästää kudosproteiineja. Se valmistautuu siihen, että paasto on pitkäaikainen tila.

Paaston hyödyistä ja haitoista ollaan monta mieltä. Mutasen mukaan tieteellistä näyttöä hyödyistä ei ole.

– Jotkut kokevat, että psyykkisesti paastosta on hyötyä. Koetaan henkistä piristymistä ja itsensä ylittämisen tunnetta. Tämän takia en paastoa täysin teilaa.

Paastoa perustellaan usein sillä, että sen myötä kehosta uskotaan poistuvan myrkkyjä. Elimistö puhdistuu.

– Tällaiselle ei ole tieteellistä perustetta. Elimistön elopaino vain pienenee, kun rasvakudos vähenee.

– Toki se on yhdenlainen terveyshyöty, jos painoa on ollut kovasti liikaa. Yleensä painoa tuppaa kuitenkin tulemaan aika reippaasti takaisinkin.

Haittana tässä on se, että varsinkin paaston alkuvaiheessa poltetaan myös lihaskudosta.

– Paaston loputtua ainakin osa menetetystä lihaskudoksesta tahtoo korvautua rasvakudoksella. Elimistön kokonaiskoostumus voi siis paaston myötä heiketä.

Selvästi epäedullinen vaikutus paastolla on suolinukkaan.

– Ruoansulatuskanavasta ei paaston aikaan mene oikeastaan mitään läpi ja kanava alkaa surkastua, Mutanen selvittää.

Suoliston pinnalla oleva nukka lyhenee ja imeytymiskyky heikkenee.

– Tavallisesti kudos uusiutuu kokonaan kerran viikossa. Mutta jos ruokaa ei kulje läpi, niin kudos uusiutuu vain todella vähän.

Suolisto on siis paaston jälkeen totutettava ruokaan varovasti helposti sulavalla ruoalla, muutoin voi varautua kiusalliseen oireiluun.

– Sitä en tiedä, onko monta kertaa toistetuista paastoista jopa pysyvämpää haittaa suolinukalle.

Kuntosalilla vaivalla veivatun lihaskudoksen menettäminen olisi mielestäni kohtuuton hinta paastokokeilusta. En myöskään halua rasittaa suolinukkaraukkaa.

Vesipaaston sijasta alan harkita mehupaastoa. Mieluiten sellaista, jonka saa valmiina pakettina ostettua.

Paastopaketin tuoteseloste tuntuukin miltei liian hyvältä ollakseen totta. Voisin kuvitella juovani erilaisia raikkaita mehuja ihan ilokseni, vaikka toki olen huolestunut edelleen todellisesta kyvystäni olla syömättä.

Stoppi kiinnostukselle tulee luettuani sanan suolihuuhtelupussi. Siis suolihuuhtelupussi! Niin huuhtoutui pois kiinnostukseni mehupaastostakin.

Asiantuntija ei näe suolihuuhtelulle mitään järkevää perustelua.

– Ihmiset luulevat, että sen avulla voi puhdistua myrkyistä, koska paaston alussa vesi on tummempaa kuin paaston jatkuessa, Marja Mutanen toteaa.

– Syy tähän on aivan fysiologinen: alussa sappi vielä värjää vettä, mutta kun ei enää syödä, ei sappeakaan erity, ja huuhteluvesi on siksi vaaleampaa.

Mehupaastot tai muut puolipaastot, ovat Marja Mutasen arvion mukaan nykyisin suosittuja nimenomaan suolinukan mahdollisten pysyvien vaurioiden vuoksi.

Niin kutsuttujen puolipaastojen hyöty on kuitenkin kyseenalainen.

– Mehupaastossa elimistö ei ehkä menekään ketotilaan. Sen sijaan voi olla, että koko ajan poltetaan lihasproteiinia.

– Onko paastosta näin ollen lopulta mitään hyötyä? Rasvakudos vähenee, mutta kyllä vähenee myös lihaskudos, Mutanen heittää.

Enemmän hyötyä painonhallinnallisesti on asiantuntijan opastuksella tehdystä vähäkalorisella dieetistä, jossa proteiinipitoisuus pidetään hyvänä ja hiilihydraatteja saadaan tarpeeksi.

– Paastoa en suosittele ainakaan lapsille, raskaana oleville tai vanhuksille, joilla jo muutenkin lihaskudos on vähenemään päin.

Viimeinen oljenkorteni on kolmen päivän smoothiepaasto. Josko edes sellaisen voisin läpikäydä, jottei julkisesta uhoamisesta koituisi ihan totaalista luuserin leimaa.

Tarkoitukseni on siis syödä ainoastaan itse tehtyjä hedelmä- ja kasvissmoothieita. Helppoa, pidän smoothieista!

– Kyllä minä laittaisin harkintaan, Marja Mutanen toppuuttelee.

Juuri tuon kolmen päivän ajan elimistö nimittäin syö lihaskudostani ahnaasti. Eikä siinä vielä kaikki.

– Tiedämme tasan tarkkaan senkin, että lihaskudos käsittelee insuliinia paremmin kuin rasvakudos. Näin ollen lihaskudoksella on tärkeä merkitys terveyteemme. Sitä kannattaa pitää yllä kaikkina ikäkausina. Turhaan sitä ei pidä hajottaa.

Harmittomana pitämäni haaste osoittautui kohdallani hyödyttömäksi, ellei peräti haitalliseksi.