Marguerite Duras:Nimetön intohimo.

Marguerite Duras

Suom. Aura Sevón. Poesia 2014. 163 s.

Jokin Marguerite Durasissa mykistää. Ja ellei mykistä, saa lörpöttelemään: haastava, ehdottoman omintakeinen kirjailija ja elokuvantekijä, jonka julkisissa lausunnoissa on yhtä paljon provokaatiota kuin hänen teoksissaan on tiivistettyä hiljaisuutta.

Kolmas reaktio on ”puhua durasia”, kuten vuonna 1989 italiaksi julkaistun, siitä takaisin ranskan kielelle vuonna 2013 käännetyn ja nyt Aura Sevónin suomentamana ilmestyneen haastattelukirjan Nimetön intohimo ranskalaisen laitoksen toimittanut René de Ceccatty sanoo. On vaikeata ymmärtää. Helpompi alkaa imitoida. Puhua lyhyin lausein, salaperäisesti. Katkonaisesti, toistellen. Epäröidä. Kysellä? Kyllä. Liioitella, aina. Aina? Ehkä.

Sama kuin jos menisi Delfoin oraakkelin pakeille ja herkeäisi itse lausumaan arvoituksia, vaikka tarkoitus olisi vain saada vastaus yksinkertaiseen, oikeastaan aivan arkiseen kysymykseen: miten kirjanne ovat syntyneet? Ja mitä ne merkitsevät?

Durasia vuonna 1987 haastatellut Leopoldina Pallotta della Torre on kuitenkin osannut pitäytyä juuri tällaisissa kysymyksissä.

Konkreettisuus ja selkeys palkitaan vastauksilla, joilla voisi filosofi Jacques Derridaa mukaillen sanoa olevan meteorin hyve: tiivis ajatus lennähtää puheen sfääriin ja loistaa kirkkaasti niin kauan kuin on näkyvissä. Vain hetken, tarpeeksi kauan jäädäkseen pitkäksi aikaa hehkumaan jonnekin muistin rajamaille.

Kenties Duras mykistää ja innostaa jäljittelyyn juuri siksi, että hänen äänensä jää tällä tavoin kaikumaan. Se vaatii saada olla niin kuin on.

Kuuntelevan tietoisuuden on helppo mukautua vaatimukseen ja siten tulla sen esikuvan kaltaiseksi. Tähdenlennon ajaksi? Ehkä. Kyllä, ehkä.

Kutsuvalla tavalla torjuvaa on sekin, ettei Durasin sanomisia voi tuosta vain toistaa toisin sanoin. On muistettava Durasin vaiti sanomisen taito, hänen ”kykynsä sanoa hyvin paljon hyvin vähin keinoin”, kuten suomentaja Sevón muotoilee.

Kärkeviä kantoja on kosolti, mutta niihinkin kätkeytyy typistämisen kieltävä reunaehto: tietty ilkikurisuus, näyttelevyys, tietoisuus kyvystä lumota ja ohjailla.

Siinä kenties Durasin magian ydin, se loitsu, joka on tehnyt hänestä yhden viime vuosisadan myyttisimmistä kirjailijoista: hänestä edes jotakin ymmärtääkseen on ensin osattava mykistyä.

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut