Tiesitkö tämän koomasta?

Maiju Karhunen, Satu Vikström

1) Mikä on kooma ja milloin ihminen voi päätyä siihen? kysyy Etelä-Suomen Sanomat.

Kyseessä on syvä tajuttomuuden tila, jossa ihminen ei reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Sen voi aiheuttaa päähän kohdistunut isku, aivoinfarkti tai aivoverenkiertohäiriö, diabetes, lääkitys tai alkoholi.

Emme mielellään käytä kooma-nimitystä. Se on iskeytynyt kansan tajuntaan vuoden 1978 elokuvasta.

2) Kuinka pitkään luonnollinen tajuttomuus voi kestää?

Hetkestä viikkoihin, syystä riippuen. Ihminen voi jäädä pysyvästikin tajuttomaksi ilman, että menehtyy. Vaikka potilaan hengitys toimii, hän voi olla tajuton eli hänen ei saa kontaktia. Tällainen ihminen menehtyy ajan kanssa, jos häntä ei ruokita.

3) Miten pitkän kooman jälkeen ihminen on vielä herännyt?

Kyllähän näitä tapauksia kuulee, että on monta vuotta ollut tajuttomana ja selviää. Hyvin poikkeuksellista se on, jokin erityistilanne. Ikä ratkaisee. Jos 70-vuotias on yhdenkin päivän tajuttomana, siitä on vaikea selvitä. Lapsi voi toipua hyvin kolmenkin viikon jälkeen.

4) Missä tapauksissa ihminen pidetään keinotekoisessa koomassa (=nukutettuna) ja miten pitkään?

Aivovamman vuoksi pidetään nukutettuna, koska silloin on helpompi hallita aivopainetta. Jos tajuttomuus ei ole kovin syvä tai hengitysputki ärsyttää, heräämisyritykset voivat nostaa kallonsisäistä painetta.

Yleensä nukutuksella on tehoa 2–3 viikkoa, pitemmästä ajasta ei ole kovin paljon hyötyä. Tilanteissa toimitaan tapauskohtaisesti.

Vähitellen lääkitys laitetaan kiinni ja katsotaan alkaako potilas reagoida ja miten. Jos vaikkapa viiden viikon tajuttomuuden jälkeen potilas ei reagoi mihinkään, nukutuslääkitystä ei ole syytä jatkaa. Eihän silloin tiedetä, mikä on potilaan todellinen tila ja ennuste.

5) Miten ihminen elää tajuttomana petipotilaana, miten häntä ruokitaan, pestään, puetaan, ja lääkitään?

Nesteitä annetaan suoneen ja nenämahaletkun kautta myös kiinteämpää ravintoa, jos tajuttomuustila jatkuu pitempään. Tajutonta pestään ja käännellään, ettei tule makuuhaavoja. Peruslääkityksistä huolehditaan (verenpainetauti, diabetes), verensokereita ja suola-arvoja seurataan ja otetaan keuhkokuvia, jos epäillään keuhkotulehdusta. Tulehdukset uhkaavat hengityskoneessa olevia tajuttomia potilaita.

6) Ovatko koomapotilaat myös hengityskoneessa?

Kyllä he alkuun ovat. Syvästi tajuton ei pysty itse hengittämään. Yritämme vähitellen vierottaa potilasta hengityskoneesta, jos oma hengitys alkaa toimia. Ihminen voi toki jäädä tajuttomaksi, vaikka hengittääkin itse.

7) Pitääkö paikkansa, että tajuton kuulee äänet, puheen ja musiikin?

Se on lähinnä legendaa, sellaisesta ei ole mitään todisteita.

8) Millaisia kokemuksia on siitä, kun potilas on herännyt tai herätetty koomasta?

Potilaat eivät muista sairaalassaolosta ja tajuttomuusajasta mitään, ainakaan he eivät pysty jälkikäteen siitä kertomaan. Heille jää muistikatko. Ehkä parempikin niin. Mitä pitempi muistikatko, sitä pahempi aivovamma. Joillekin voi jäädä jopa vuoden musta aukko.

Voi käydä niin, että aivovamman vuoksi pitkään tajuttomana ollut ei muista juuri mitään, vaan jää avuttomaksi ja apaattiseksi hoitotuoliin istumaan. Läheiset kärsivät tästä enemmän kuin potilas.

9) Miten ratkaistaan kooman kesto, onko eettistä pitää potilas kauan nukutettuna?

Riippuu tajuttomuuden syvyydestä. Ei ole mielekästä jatkaa nukutushoitoa loppumattomiin, jos minkäänlaista paranemista ei tapahdu. Tällöin saatetaan tuottaa laitoshoitoon jääviä asukkaita, joilla on silmät auki, mutta joihin ei saa mitään kontaktia. Tilanteesta keskustellaan omaisten kanssa.

Viikon kuluttua hengityskoneessa olevan nieluputki pitää korvata henkitorviavanteella, muuten nieluputki ärsyttää.

Pinnallisesti tajuton tai tajuihinsa palaileva potilas alkaa kakoa ja yskiä putkea. Tällöin harkitaan nukutusaineen vähentämistä ja lopettamista ja katsotaan pärjääkö potilas omalla hengityksellä.

Ne, joita nieluputki ei häiritse, pysyvät syvästi tajuttomina. Syvässä tajuttomuudessa ihmistä ei ärsytä mikään.

10) Milloin pitää luovuttaa?

Sitä arvioitaessa otetaan huomioon vamman vaikeusaste, tajunnan tason syvyys ja potilaan ikä, sillä se liittyy ennusteeseen ja vamman vaikeusasteeseen.

Kun nukutusainetta vähennetään ja odotellaan tajunnan palaamista, tilannetta selvitetään reagoinnilla kipuärsykkeisiin. Se tapahtuu painamalla kulmakarvojen seudun supraorbitaalihermoa.

Jos potilas liikuttaa kättään kohti kulmakarvaa eli paikallistaa ja torjuu kivun, ennuste on parempi ja hoitolinja aktiivisempi kuin jos hän ei reagoi millään lailla. Tällöin tehohoitoa ei yleensä ole mielekästä jatkaa 2–3 viikon jälkeen.

Aivokuolema tarkoittaa sitä, että ihmisen sydän voi toimia, mutta aivotoiminta on mennyt. Hän ei reagoi kipuärsykkeisiin, eikä hengitä itse, silmän mustuaiset ovat laajat eivätkä reagoi valoon.

Tilanne arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Omaisten kanssa päätetään, lopetetaanko hoito ja annetaanko potilaan hiipua pois. Lääkäri ei saa viedä toivoa, mutta toisaalta emme voi pitää lähes kuolleita ihmisiä hengissä vuositolkulla.

Potilaan tullessa sairaalaan ei tietenkään pidä tehdä liian varhaisia johtopäätöksiä. Alussa kaikille potilaille annetaan täysi hoito kunnes nähdään, mistä on kyse. Vasta myöhemmin tullaan tilanteeseen, jossa hoitotestamentit vaikuttavat.

 

Asiantuntija: HUS:nNeurokirurgian klinikan osastonylilääkäri Mika Niemelä, LT, neurokirurgian dosentti.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut