NEIL GAIMAN Hautausmaan poika
Kuvitus Dave McKean, suomennos Inka Parpola. Otava 2009, 303 s. Lasten ja nuorten kasvun yhdistäminen fantasiaan on luonut "nuorten fantasiaksi" kutsutun kirjallisuusluokan. Englantilaisilla on vahva perinne laadukkaassa nuorten fantasiakirjallisuudessa, usein vieläpä niin, että teokset kelpaavat myös aikuisille.
Suuria nimiä löytyy C.S. Lewisistä ja Lewis Carrollista J.K. Rowlingiin. Neil Gaiman on aiemmin kirjoittanut lajiin kuuluvan Coraline varjojen talossa -romaanin, josta on tehty myös elokuvasovitus. Gaimanin uusin suomennettu teos, Hautausmaan poika, kuuluu lajityyppiin.
Perhe joutuu murhaajien kynsiin, mutta kuopus, reilun vuoden ikäinen taapero onnistuu välttämään perheensä murhaajat. Lapsi päätyy hautausmaalle, jonka asukit ottavat pojan kasvatikseen. Pojan kasvua seurataan aina suunnilleen viiteentoista ikävuoteen asti, aikuisuuden kynnykselle, kohtaamaan lapsuuden viholliset.
Aiempiin Gaimanin töihin verrattaessa katse kääntyy ennen muuta Coralinen maagisen tummaan maailmaan. Muita vertailukohtia voisivat olla Neverwhere ja Stardust. Ikävä kyllä, uutuus häviää vertailussa varhaisemmille teoksille.
Kirjan alkupuolella on muutama hyvin onnistunut luku, mutta kokonaisuus ja ennen muuta loppupuoli teoksesta jää ohueksi, läpikävellyn tuntuiseksi. Samoin päähenkilön vastustajat jäävät luonnostelun tasolle.
Aiemmin Gaimanin on tehnyt uskottavia kokonaisuuksia, joita ei selitetä puhki: kuten vanhassa vertauksessa jäävuoreen näkyvän huipun alla on paljon konkreettista massaa. Tässä romaanissa valitettavasti maailma on ohut, hahmot heikkoja ja tarinankerronta vain aavistus Gaimanin parhaista töistä.
Kirja kohoaa keskinkertaisen massafantasian yläpuolelle kielensä ansiosta, johon Inka Parpolan sujuva suomennos sopii. Kirja sopii Gaimanin vannoutuneille faneille ja nuorisofantasian suurkuluttajille.