Aapo Riihimäki - Nietzschen arvoitus

HANNU WAARALA

AAPO RIIHIMÄKI Nietzschen arvoitus. Mitä Nietzsche todella tarkoitti?

Minerva 2009. 238 s. Kaleeripäiväkirjassaan juutalainen Nobel-kirjailija Imre Kertész pitää saksalaisen filosofi Friedrich Nietzschen (1844-1900) suurimpana erehdyksenä sitä, että hän heittäytyi profeetaksi. Profetia on sekä älyllisen narsismin että epäkriittisen oikeassa olemisen muoto.

Profeetaksi julistautuessaan Nietzsche hylkäsi kielen, loistavan aforistisen tyylinsä, uransa kielitieteilijänä ja filosofisena kaunokirjailijana. Nietzsche alkoi saarnata ja opettaa, korvasi lopulta kirjallisen tyylinsä puhtaalla retoriikalla. Ja tuli lopulta hulluksi.

Kirjailija ja itseoppinut Nietzsche-tutkija Aapo Riihimäki lähtee kirjassaan aivan toisesta näkökulmasta kuin Kertész. Hän lähestyy Nietzscheä hänen kiistellyn myöhäistuotantonsa valossa ja väittää että kyse ei ole siinä "hullun puheesta" vaan näkökulmasta koko länsimaiseen kulttuuriin ja sivistyksen itsepetokseen.

Marttyyrina ristille Riihimäen Nietzsche on ennen kaikkea kokonaisvaltainen kulttuurikriitikko ja profeetta, joka myöhäissaarnoissaan (Ecce homo, Antikristus) ennakoi länsimaisen yhteiskunnan moraalista rappiota. Sen ilmentymänä on nykyaikana materialismi ja ontto rahanpalvonta, mikä ei voi johtaa muuhun kuin ihmiskunnan henkiseen ja moraaliseen tuhoon.

Nietzschen "suuruudenhulluus" merkitsee Riihimäelle sitä, että hän tekee itsestään koekaniinin koko länsimaista ajattelua ja kristinuskon moraalia koskevassa teemassa. Ja Nietzsche asettaa itsensä lopulta ristinpuulle Jeesuksen viereen oman dionyysisen maailmankuvansa marttyyrina. Dionysos julisti elämäniloa, seksuaalista aistillisuutta ja runouden valtakuntaa ihmiskunnan pelastukseksi.

Traagikkona Nietzsche näki, että teollinen oravanpyörä, tekninen rationaalisuus ja luonnontieteellinen ihmiskuva tuhosivat ihmiskunnan henkisen kasvun mahdollisuudet. Syntyi materialistinen ja barbaarinen ihminen, eräänlainen vastenmielinen parodia kreikkalaisen ihmisen ihanteesta.

Koska Riihimäki "hyväksyy" kirjassaan Nietzschen myöhäistuotannon "profetiana", hän sivuuttaa Nietzschen varsinaisen filosofisen essee- ja aforismituotannon "harha-askelina". Tämä on kriittisen lukijan kannalta vähintäänkin ongelmallista.

Eräässä mielessä Riihimäen kirjan Nietzsche-tulkinta onkin luonteeltaan romantillinen, ja muistuttaa suomalaisen kirjallisuuden Nietzsche-kultin ensimmäistä aaltoa. Silloin muun muassa kirjailijat Eino Leino, Ain'Elisabeth Pennanen, Juhani Siljo kaikkein selväjärkisimpänä ja Aarni Kouta kaikkein fanaattisimpana saivat Nietzsche-tartunnan. Nietzschestä voi humaltua!

Tarmo Kunnas ylistää omassa Nietzsche-kirjassaan Zarathustran varjo (1982) niin ikään Dionysos-kulttia. Mutta mitä se oikein tarkoittaa, muuta kuin retorista humalaa?

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut