CAJ WESTERBERG: Yönmusta, sileä

OUTI OITTINEN

CAJ WESTERBERG Yönmusta, sileä

Otava 2011. 71 s. Vaatii rohkeutta ja kokemusta käyttää kokonainen valkoinen sivu yksinkertaisesti sanoille: "Yönmusta, sileä". Caj Westerberg (s. 1946) aloittaa runokokoelmansa kolmannen osaston Kesä näillä sanoilla. Seuraavan sivun täyttävät sanat: "Varjot hiekkatiellä, tuulessa".

Palkitun runoilijan ja kääntäjän neljästoista runokokoelma hakee pohjavirtansa värähdyttävistä, yksinkertaisista havainnoista, jotka valtaavat aistit pelkistettyinä.

Luontohavainnot ja havahtuminen hetkeen ovat runojen ytimessä: "Tädykkeen sini ja leinikin kelta. Kiviaita". Alussa runojen minä tuntuu etäiseltä, koska esillä on pelkistetty kokemus. Runoihin uppoutuessa kokemuksesta nousee esiin konkreettinen minä, joka havahtuu olemiseen jokaisen sanan myötä.

Runojen minä on kamera, joka kuvaa kokemukset ja havainnot - uudet ja vanhat, toistuvat: "Tähän / kalliokamaraan / lyö aaltojen syke, / syntymää edeltänyt." Kokemus ajasta ja ajattomuudesta rinnakkain on vahvasti läsnä kokoelmassa.

"Herkeämättä / saarni puhuu / ilmavaa, valoisaa lausettaan." Samanlaista on Westerbergin lause. Monin paikoin siitä voi löytää samaa kaikupohjaa kuin Bo Carpelanin runoista. Harvojen, tarkkojen sanojen keskellä tiivistyy kokemus eräänlaisesta iloisesta sivullisuudesta. Havainnoiva minä on syrjässä maailman yleisestä menosta, mutta tärkeimmän keskiössä: tässä hetkessä.

Kommentoi

Mainos: PeeÄssä

Olitko paikalla, kun Kuopion Prisma avattiin?

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut