Musiikkikirjat: Musiikki puhuu puolesta: Eero Raittisesta, Edu Kettusesta ja Pave Maijasesta julkaistiin elämäkerrat

Suonna Kononen

Elina Saksala

Mies matkallaan – Eero Raittinen

Reuna 2020. 382 s.

Veli-Pekka Hänninen

Edu Kettunen

Minerva 2021. 287 s.

Tommi Saarela

Pave Maijanen – Elämän nälkä

Tammi 2021. 543 s.

Eero Raittinen puhuu kauniisti dialogin ja elinikäisen oppimisen puolesta.

Suomessa on eletty viime vuosina kevyen musiikin kirjallisuuden julkaisuruuhkaa. Tilanne on aivan eri, kun vertaan sitä vaikka vuoteen 1991, jolloin suoritin siviilipalveluksen Varkauden kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Rock-esitelmiä tekeville koulukkaille oli tarjolla lähteiksi lähinnä vanhoja musiikkilehtien vuosikertoja, Jake Nymanin Rocktieto 1-3 ja Esko Lehtosen kaksiosainen Suomalaisen rockin tietosanakirja, jotka jo hyvää vauhtia vanhentuivat. Internetistä ei Varkaudessa tiedetty mitään, vaikka ensimmäiset käsipuhelimen omistavat asiakkaat luureihinsa hyllyjen välissä jo huusivatkin.

Rocksukupolvien tultua muisteluikään kirjoja on ilmestynyt joistakin artisteista jo useita. Vieläkin on aukkoja, esimerkiksi Jim Pembroke tai Jukka Tolonen odottavat teoksiaan.

Tässä kuitenkin satsi, jossa omat kirjansa saavat Eero Raittinen, Edu Kettunen ja Pave Maijanen. Herrojen niputus on mielivaltaista, mutta ainakin heitä yhdistää musiikki edellä meneminen. Suuna päänä päivänjulkisuudessa Emppu, Edu ja Pave eivät ole olleet.

Eero Raittisen (s. 1944) tarinan on kirjannut Elina Saksala, joka on kirjoittanut aiemmin teokset Sakari Kukosta ja Kisu Jernströmistä. Elämäkerran teko on hallussa, ja Mies matkallaan – Eero Raittinen -kirjassa ovat tasapainossa musiikilliset tekemiset, mutta myös Raittisen ajatukset musiikkiteollisuudesta, ympäristöstä, poliitikasta, kirjallisuudesta ja elokuvista, joita hän tuntuu seuranneen vuosikymmeniä intohimoisesti.

Lapsuusvaiheiden nostalginen kuvailu yhdistää teoksen Helsinki-kirjojen genreen. Meri kimmeltää ja kivitalojen poikajoukot elävät verraten itsenäistä elämää vanhempien paiskiessa töitä sotienjälkeistä Suomea rakentamassa.

Tällaisesta henkilöstä ei sovi kirjoittaa kronologisesti, tai kirja menee puisevaksi luetteloksi.

Raittisen musiikkivaiheita Saksala kuvaa asialliseen tyyliin levytyskronologiassa, uusiutuvien kokoonpanojen ja kiertueiden seuratessa toisiaan. Teksti rasittuu usein luettelomaiseksi.

Useampi toisi Raittisena pontevammin esiin hämmästyttävät saavutuksensa: rautalangan auraaminen ajan ykkösyhtyeissä The Esquiresissa ja The Soundsissa, Suomen ensimmäinen rhythm ’n’ blues single Route 66 The Boysissa, Suomen ensimmäinen rock-yhtyeen pitkäsoitto, Eero ja Jussi & The Boysin Numero 1, Suomen ensimmäinen blues-albumi Eeron elpee...

Vanha holvikirkko, Eero Raittisen ainoa listaykkönen ja hänen vihaamansa kiviriippa, sen tarina käydään tietysti läpi – ”Vanhan holvikirkon ihmeelliset seikkailut”, kuten laulaja itse määrittelee.

Kun Eero Raittinen pääsee puhumaan itselleen läheisestä luonnonsuojelusta, Lapin arvostuksestaan ja asettamaan kyseenalaiseksi aukkohakkuiden tai salametsästyksen kaltaisia ilmiöitä, oikein toivoo, että kirja eksyy perussuomalaishenkisen musiikkiharrastajan käteen opiksi ja ojennukseksi. Raittinen puhuu kauniisti dialogin ja elinikäisen oppimisen puolesta.

Vaikka ääneen päästetyt kollegat ovat kirjassa vähän liiankin kohteliaita, leijuu kirjassa avomielisyyttä, kun puhutaan pikkuveljen ristiriitaisesta suhteesta isoveli Jussi Raittisen osin varjostavaan hahmoon. Vuonna 2019 Eero Raittisen kohdalle osunut aivoinfarkti on järkytys ja käsitellään kanssa, vaikka koronan aiheuttama uran pysähdys onkin ehtinyt vain pikkumainintana mukaan.

Miten Edu Kettusen ura liittyy Eero Raittiseen? Esimerkiksi siten, että jos Raittisen isoin hitti kertoi suuren isän, holvikirkon kanttorin pojasta ja tämän unelmista, niin Kettusen suurimmassa laulussa Lentäjän pojassa on sama asetelma.

Veli-Pekka Hännisen kirjoittama Edu-kirja on mahdollista nähdä hieman vaatimattomana. Siinä ei tehdä järkyttäviä paljastuksia lapsuudesta tai perhe-elämästä, ei haastatella roskiksia tonkien lukuisia aiheeseen liittyviä ihmisiä.

Toisaalta kirja on hyvin edumainen pienimuotoisessa sympaattisuudessaan, Edun omien tekstipalasten ja piirrosten värittämänä, joten en usko Kettusen fanien sinänsä pettyvän.

Erkka ”Edu” Kettunen (s. 1961) on oikeastikin lentäjän poika, ja kun hänen ensiyhtyeensä Broadcastin kohdalla puhuttiin vaihto-oppilasrockista, oli Edu ollut vaihto-oppilaskin. Teksasista tarttui mukaan rakkaus country-tyyppiseen ilmaisuun, jota Kettunen on urallaan lauluntekijämusiikkiin ja iskelmäänkin sovittanut.

Edun ja Lissu-puolison haave omasta veneestä ja Keski-Eurooppaan purjehtimisesta ovat tuttuja useista haastatteluista vuosien varrelta. Nyt episodi on nipussa kaikkine mutkineen, joita tuontyyppiseen maisemanvaihtoon voi vain kuvitella liittyvän.

Laulunteosta Kettunen puhuu säästeliäästi. Se, miksi autot ja koirat ovat lempiaiheita, jää edelleen kuulijan pääteltäväksi. Lentäjän pojan alkuinspiraatioksi paljastuu Valiojoukko-elokuva.

Hänninen lukee tekstimaailmoja auki hyvin: ”Karun ja herkän rinnakkaiselo, ulkoisen ja sisäisen ristivalotus, torjuu toisaalta kaunosieluisen pateettisuuden vaaran ja toisaalta äijäilyromantiikan, joka helposti vaanii rasvamontuissa ja rekkojen ohjaamoissa viihtyvien miehisten miesten kuvauksessa.”

Minä olen muistanut -kappaleesta olisin lukenut enemmänkin, sillä sen jättisuosio ja tekijänoikeustulot Lentäjän pojan ohella toivat Kettuselle mahdollisuuden vetäytyä syrjään keikkailusta, elämään näköistään elämää.

Useat rock-kulttuuriin liittyvät erisnimet Hoedown- tai Zero Nine -yhtyeistä tuottaja Tony Viscontiin ja lauluntekijä Tom Russelliin sisältävät kirjoitusvirheitä, mikä kertoo kirjanteon loppurutistuksen nopeudesta.

Tommi Saarelan kirja Pekka ”Pave” Maijasesta (1950–2021) on aivan erinomainen. Jos miettii, kannattaakohan se lukea, niin vastaus on kyllä. Maijanen oli suomalaisessa kevyessä musiikissa Reino Helismaan, Juha Vainion tai Mikko Alatalon kaltaisia hahmoja, joiden elämät rönsyävät moneen suuntaan. Tällaisesta henkilöstä ei voi kirjoittaa kronologisesti, tai kirja menee puisevaksi luetteloksi.

Saarela on ryhmitellyt Maijasen elämän areenat osuvasti, saanut haastatellessa jo kuolemansairaalta Maijaselta hyvät lausunnot ja vielä selustatukihaastattelut lukuisilta aikalaisilta. Pavea ei bänditoverina hymistellä, vaan lappeenrantalaisen upseerinpojan luonteenlaatu, mihin lempinimi ”Vääpeli” liittyy, tulee hyvin esiin.

Uran pohjakosketukset epäonnistuneen euroviisureissun tai Mestarit areenalla -jättisuosion jälkeen kertovat karua kieltä, miten hankalaa pienessä maassa on musiikinteolla elää Maijasen kaltaisena talenttinakin. Kun Suomen parhaasta muuttuu lööpeissä Euroopan huonoimmaksi, on itsetunto kovilla.

Äänilevyjen tuottajan työstä suomalaisissa musiikkikirjoissa puhutaan harvoin. Nyt valottuvat kiinnostavasti esimerkiksi Hurriganesin ja Dingon levynteot. Bourbon Streetistä syntyi tuntemamme klassikko, kun Maijanen ehdotti tempon leppoistamista. Dingon Autiotalon lopun hidastettu triolinousu ennen viimeistä kertosäettä on Maijasen ideoima.

Musiikki on framilla, mutta muitakaan teemoja ei vierasteta. Pave Maijanen – Elämän nälkä syventää kuvaa maakuntien rockharrastajien syöttöliikenteestä Helsinkiin tai kertoo avoimesti 70-luvun muusikkopiirien huumeidenkäytöstä.

Pavesta välittyy kuva sosiaalisena introverttina, jonka mielenterveydelle Kesälahdelta hommattu kesäpaikka oli olennainen. Loppuvuosina kesäkeikkailu kiinnosti entistä vähemmän, kun vaihtoehtona oli kalastusta, metsästystä, marjastusta ja sienestystä.

Lihasrappeumasairaus ilmoitteli itsestään Wigwam-yhtyeen paluukeikoilla vuonna 2018. Kohtalon hyväksyminen pakon edessä tuodaan eleettömästi esiin. Valokuvaukseen keskittyminen antoi Maijasen viimeisiin vuosiin valoa.

Maijanen oli pitkään kieltäytynyt kirjan tekemisestä. Onneksi Tommi Saarela sai lopulta työvoiton, olkoonkin, että kammottavan sairauden sivustatuella.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut