Martti Ripaojan kolumni: Saisinko paikan ilman ilmastoa, kiitos

Martti Ripaoja

Martti Ripaoja

Kaverin kanssa pilailtiin, että pitäisi etsiä paikka, jossa ei ole lainkaan säätä tai ilmastoa. Hän ei pidä helteestä, lumesta tai pakkasesta.

Minua mikään sää ei niin haittaa, kunhan tuuli ei kaada taloa tai katon läpi sada tulisia järkäleitä. Pitkä kuumuus tai kova pakkanen aiheuttavat pulmansa, mutta niistä selviää, kärsivällisyydellä ja teknologialla.

Irlantia ehdotettiin, mutta siellä sataa ja Atlantilta tulee myrskyjä. Tanska, Etelä-Ruotsi, Pohjois-Saksa? Ehkä.

Ja kas kummaa, juuri sen tyyppistä Suomeen on jo pian odotettavissakin.

Silti se ei ole yksinomaan kivaa. Kahdesta syystä ennen kaikkea.

Ensinnäkin muutos tapahtuu liian nopeasti. Monet ekosysteemit ja eliölajit kuusimetsistä kaloihin eivät ehdi tai pysty sopeutumaan.

Nyt sitä nokkeluutta tarvitaan.

Faktoista, malleista ja tutkimustiedosta ei ole puutetta. Helppolukuisen yleiskatsauksen kuluvan vuosisadan odotuksista saa vaikkapa tv-meteorologina tutuksi tulleen Kerttu Kotakorven kirjasta Suomen luonto 2100.

Tiivistetysti: kaikenlaista ja enemmän, paitsi lunta ja pakkasta. Talvisin talsitaan tuulessa ja viistoon piiskaavassa vesisateessa, kesähelteet ovat kuumia ja pitkiä, ellei sada. Ääri-ilmiöitä ja ennätyksiä on odotettavissa.

Puu lahoaa ja betoni rapautuu nopeammin, siihenkin on varauduttava. Moni eläin- ja kasvilaji muuttaa pohjoisemmaksi, jos pystyy.

Toinen syy on, että monin paikoin menee vielä huonommin. Aalto-yliopiston tuore tutkimus arvioi, että yli kolmasosa maailman elintarviketuotannosta voi päätyä pois ilmastollisesti turvalliselta alueelta, jos kasvihuonekaasujen päästöt jatkavat kasvuaan.

Aavikoiden pinta-ala voi kasvaa noin neljällä miljoonalla neliökilometrillä. Se on suunnilleen Euroopan unionin pinta-ala.

Suomesta voi väistyä havumetsävyöhyke lähes kokonaan. Mitä se tekee maisemalle ja elinkeinorakenteelle?

Laajalle levinnyt ihmislaji on ollut hyvä pärjäämään eri oloissa, ei vähiten teknologian ansiosta. Katto, seinät, vaatteet ja kamina, verrattomia keksintöjä. Pato, kanava, sähkö ja moni muu.

Nyt sitä nokkeluutta tarvitaan. Se ei ehkä riitä, mutta kannatan yrittämistä.

Ennustan, että sadan vuoden päästäkin voimme ainakin todeta, ne meistä jotka ovat toteamassa, että ilimoja on taas pidellyt. Ja voi pojat, että niitä onkin pidellyt.

Kirjoittaja on toimittaja Keski-Savossa.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut