Kirjoja tuleville aikuisille – kirjailija Maria Kuutti tekee töitä uusien lukijapolvien puolesta

Kangasniemi on paikka, jonne on lähdettävä asiakseen. Itä-Suomea halkovia valtaväyliä, viitos-, kuutos- tai ysitietä, valtateitä 14 tai 23 sinne ei pääse.

Vesien pilkkoma kunta on kesäkuisena päivänä kaunis kuin Järvi-Suomen matkailuesite, eikä ihmetytä, että ihmisiä on halunnut näiden vesireittien varrelle asettua. Ollaan läntisimmässä osassa Etelä-Savoa, aivan Keski-Suomen kainalossa, ja käypäläistä mietityttää, kokevatko paikalliset olevansa Savossa tai Itä-Suomessa ensinkään.

– Kyllä täällä ollaan tosi savolaisia, sanoo kirjailija Maria Kuutti, joka on Kangasniemellä syntynyt ja koko elämänsä asunut paria Helsingin opiskeluvuotta lukuunottamatta.

– Savolaisuuden rentous ja leikkimieli ovat sellaisia, jotka sopivat taiteentekemiselle erittäin hyvin. Kun on ympäröity ihmisillä, joilla asenne on, että ”suattaahan se olla niin, tai voihan se olla näennii, jokkainen voi olla ihan oma persoonasa”, niin saa olla vapaasti. Ei tarvitse miettiä, meneekö maine ja pidetäänkö hulluna, jos näin kirjoitan.

– Itäsuomalaisuus on vaikeampi kysymys. Koen että siihen liittyy väljyys, asumisen ja elämisen ja varmaan ajatustenkin. Ei ole vaatimusta, että ihmisen pitäisi olla oikein hieno. Saa olla tavallinenkin.

– Kun käyn kouluvierailuilla eri puolilla maata, esimerkiksi jossain Lappeenrannassa tai Imatralla on kuin kotiin tulisi. On lämpöinen vastaanotto, puheet ja ajattelutavat käyvät yksiin.

Kouluvierailut ovat myös tärkeitä, ehkä se merkittävin juttu, mitä lastenkirjailija voi tehdä.

Kangasniemi on antanut Suomelle kaksi keskeistä kulttuurihahmoa. Toinen oli Hiski Salomaa, Lännen lokarista muistettu siirtolaislaulaja, jonka syntymäkodin kivijalka löytyy Mikkeli–Kangasniemi-tieltä Luusniementielle poikkeamalla. Keskustaajamassa on muistokivi Pirtin perinnepuistossa.

Toinen kuulu kangasniemeläinen oli runoilija, aikansa keskeisiin suomentajiin kuulunut Otto Manninen, jonka asunnolla Eino Leino vietti kesiä.

– Ainakin meillä kangasniemeläisillä on luja usko, että Nocturne on täällä kirjoitettu, Maria Kuutti nauraa.

– Ja se oli tietysti minulle hirveän hyvä enne, että minulla on sama syntymäpäivä kuin Otto Mannisella, eri vuosisadalla vain.

Maria Kuutti on Kangasniemen nykyisiä taiteilijoita, tehnyt Karisto-kustantamolle toistakymmentä lastenkirjaa. Kuinka Kangasniemellä voi elää henkeä viljellen?

– Koen, että täällä tuetaan ja arvostetaan. Tämä on yhteisöllinen kulttuuripitäjä, on kesäteatteria, musiikkiviikot, tanssilava, konsertteja... Kun olen järjestänyt kirjojeni julkkareita, auditorio on ollut täynnä. Kirjoja on ostettu ja postiteltu sukulaisillekin.

– Lasten- ja nuortenkirjojen painokset ja menekki pienenevät kuitenkin koko ajan. Se on surullista mutta totta. Ei tosiaankaan ole alan myynti siinä Amerikan-mittakaavassa, mitä monet tuntuvat luulevan.

Kuutin kirjoissa kiitellään Suomen kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastoa ja Taiken Etelä-Savon toimikuntaa.

– Ilman niiden apurahoja eivät kirjani olisi syntyneet.

Kun Kuutti aloitti kirjojen teon, hän oli tehnyt opettajan ja kirjastovirkailijan töitä. Oliko hyppäys vapaaksi taiteilijaksi suuri?

– Se piti tehdä vähän pakon edessä, sillä oman alan töitä ei silloin ollut. Neljä vuotta on mennyt näin.

Sivusta arveltuna ihan hyvin. Kuutilta on julkaistu kahta kirjasarjaa kirja vuodessa -tyyppisellä tahdilla, Annaa ja Elvistä ja Onnia ja Aadaa.

Maria Kuutti on paikallista yrittäjäsukua. Vanhemmat ja sisarukset asuvat naapuritonteilla Puulaveden rannassa. Ymmärtää, että paluumuutto näihin rantamaisemiin on houkutellut.

– En löytänyt sitä Helsinkiin ihastujaa yhtään itsestäni. Tarvitsen hiljaisuutta ja metsiä. Jos pitäisi isompaan paikkaan muuttaa, niin ehkä se olisi sitten Mikkeli. Minä olen ollut aina vähän enemmän Mikkeliin kallellani, kun jotkut täällä ovat enemmän Jyväskylään. Mikkelistä käytiin lapsena vaatteet ostamassa.

Kirjailijan elämää rytmittää oman lapsiperheen arki.

– Kun lapset ja opettajamies ovat koulussa, istun kirjoittamaan. Yökukkuja en ole ollut koskaan. Minua nukuttaa yöllä.

Kirjailijan luomat henkilöt elävät hänen päässään, eivätkä lopeta dialogejaan, vaikka kirjoitustyö loppuisikin.

– Kun lapset olivat pieniä, tunsin tunnontuskaa, kun ajatukset olivat käsikirjoituksessa. Tunsin olevani huono äiti. Olen sitten oppinut vähän armollisemmaksi itselleni. Omat vanhempanikin olivat kiireisiä, eikä se omaa lapsuuttani tuhonnut.

Kuutin lapset ovat tulleet hänen lukijoilleen ja sosiaalisen media seuraajilleen tutuiksi. Pojan piirroksia on ollut kirjoissa, ja sekä poika että tytär esiintyvät lastenkirjavinkkareina äitinsä sometileillä.

Maria Kuutti on aktiivinen somessa. Punatukkainen, peppimäisesti virnistävä kasvo pilkistelee Facebookin, Twitterin, Instagramin virroissa.

– Ajattelen, että se on osa kirjailijan työtä, näkyä, keskustella. Teen sitä ihan mielelläni.

Sosiaalinen media paikkaa, vaikka vähän syrjässä keskuksista asuisikin eikä olisi sellaisen tv-julkisuuden äärellä kuin vaikkapa kirjailijakollegat Jari Tervo, Tuomas Kyrö tai Miikka Nousiainen.

– Kouluvierailut ovat myös tärkeitä, ehkä se merkittävin juttu, mitä lastenkirjailija voi tehdä. Luokka valmistautuu lainaamalla ja lukemalla kirjailijan kirjoja, ja aina joku saattaa jäädä koukkuun, haluaa lukea loputkin. Huippuvuosi vierailuillani oli 2019, tein 56 vierailua. Sen näki sen vuoden kirjastokorvauksissakin, kirjojani oli lainattu paljon.

Koronapandemialla oli sellainen vaikutus kirjailijoihin, että kouluvierailut, julkaisutapahtumat ja kirjamessut siirtyivät virtuaalisiksi.

– Etävierailuista olen alkanut ihan pitääkin. On netissäkin mukava keskustella kirjoista ja kirjoittamisesta. Eikä minun tarvitse aina lähteä aamuyöstä ajamaan toiselle puolelle Suomea.

Kirjailija odottaa vielä yhtä kysymystä.

– Sinulla varmaan lukee siellä lehtiössäsi, että koska aiot kirjoittaa aikuisille?

En kyllä aikonut kysyä. Kyllähän Esko-Pekka Tiitisen, Marja-Leena Tiaisen tai Jukka Itkosen kaltaiset itäiset tekijät ovat näyttäneet, että lapsille ja nuorille voi kirjoittaa kunnianhimoisesti siinä missä aikuisille.

– Kiitos. Tätä kyllä kysytään lastenkirjailijoilta aina. Eivätkä nuo kaikki aikuisten kirjailijatkaan tunnu pitävän meitä yhtä hienoina. Minusta on supertärkeää, että lapsille kirjoitetaan. Heistä kasvavat ne aikuisten kirjojen lukijat.

Lasten lukemisesta tavataan olla huolissaan. Maria Kuutti liittyy joukkoon, ja hänellä on aiheeseen vahva tuntuma kouluvierailujensa takia.

– Tuntuu, että pitkä teksti muuttuu lapsille yhä vaikeammaksi. Viides-kuudesluokkalaisillekin pitäisi olla yhä helpommin kirjoitettuja kirjoja.

– Kyllä me tarinoita edelleen kaipaamme, sen kertoo äänikirjojen kasvava suosio, mutta kyvystä lukea olen huolissani. Elämme niin tekstikeskeisessä maailmassa, että ei olisi varaa lukutaidon ja medialukutaidon rapautumiseen, ihan faktan ja fiktion erottamaan pystymisestä lähtien.

Tämä on osa Itä on itä -juttusarjaa, jossa tutkail laan itäsuomalaisuutta, savolaisuutta ja karjalaisuutta. Sarja päättyy tähän.

Hän

Maria Kuutti

Syntynyt Etelä-Savon Kangasniemellä 1980. Asunut Kangasniemellä Helsingin opintojaan lukuunottamatta.

Ylioppilas Kangasniemen lukiosta 1999. Yleisen kirjallisuustieteen opintoja Helsingin yliopistossa, filosofian maisteriksi ja äidinkielen opettajaksi Jyväskylän yliopistosta 2005, sanataideohjaajan opinnot 2019.

Vapaa lastenkirjailija vuodesta 2017. Teki aiemmin opettajan ja kirjastovirkailijan töitä.

Anna ja Elvis -kirjasarjassa kahdeksan osaa 2014–2021. Onni ja Aada -sarja alkoi 2019.

Mainos: K-Supermarket Portti

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut