Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mehiläisten tarkkailu tuo paljon iloa – "Hyvät tytöt, voi kun olette ahkeria"

Mehiläistenhoito: Venetmäessä pörrää ainakin 14 pesällistä tarhamehiläisiä.

Naiset olivat tahoillaan kiinnostuneet mehiläistenhoidosta. Pieksämäen Venetmäen lähikylälle Paltaselle saatiin kurssi, johon lähti mukaan useita kyläläisiä. Naisten innostus kasvoi ja he päättivät lähteä opiskelemaan alaa lisää.

– Aloimme opiskella mehiläistenhoitoa ja suoritimme mehiläishoitajan ammattitutkinnon. Opinnot kestivät noin kaksi vuotta, Eija Valtari ja Eila Penttinen kertovat.

Opintoihin kuului lähiopetusta, työtä, etätehtäviä ja opintomatkoja.

– Meillä oli Suomen parhaat opettajat, jotka olivat muun muassa mehiläishoitajaliitosta tai kokeneita ja palkittuja tarhureita. Perusopit on saatu.

Mehiläishoitajan diplomit he saivat vuonna 2018. Samaan aikaan opintoja teki noin kymmenen henkilöä, jotka edelleen vaihtavat keskenään tietoja ja kokemuksia ja kysyvät toisiltaan neuvoja.

Saarijärvi ja Sumiainen ovat aluetta, jossa on paljon mehiläistarhausta ja myös emokasvatusta.

Mehiläispesän toiminta on hyvin järjestelmällistä.

Kummallakin mehiläishoitajalla on seitsemän pesää, joista saadaan tänä kesänä runsaasti hunajaa, pesää kohti sitä tulee 30–40 kiloa. Tämä vuosi on muodostumassa huomattavasti viime vuotta paremmaksi.

– Viileä kevät vaikutti siihen, että valmistui paljon lentäviä mehiläisiä. Tänä kesänä on paljon kukkia ja mettä mehiläiset saavat, kun on kaksi päivää satamatta.

Toisaalta jos on liian kuivaa, eivät kasvit anna mettä. Horsmahunaja on hyvää, koska se ei kiteydy nopeasti vaan säilyy juoksevana pitempään.

– Kaikki on mahdollista. Takaiskuista oppii aina ja monet niistä ovat omia mokia.

Nykymaataloudessa kaikki ojanpientarekasvit leikataan pois ja kasveja myrkytetään. Se ei ole mehiläisille ja hunajantuotannolle hyvä asia.

– Oma perhekunta viljelee kukkia ja monenlaisia aromikkaita puutarhakasveja, kuten mesikkää, hunajakukkaa ja apiloita. Horsma ja vadelma ovat meillä pääsatokasvit.

Kevätaikaan paju ja raita ovat kriittisen tärkeitä. Myös karviaismarjapensaat ja omenapuut antavat mehiläisille aromikasta mettä.

Lentävät ja hunajaa keräävät mehiläiset ovat naaraita.

– Niille puhumme, että hyvät tytöt, voi kun olette ahkeria.

Urosmehiläisten, kuhnurien ainoana tehtävänä on hedelmöittää jokin nuori emomehiläinen. Parittelun jälkeen kuhnuri kuolee niin sanotulla häälennollaan.

Mettä keräävä lentävä mehiläinen lentää niin pitkään kuin siivet kestävät, noin 800 kilometriä.

– Mehiläispesän toiminta on hyvin järjestelmällistä, jokaisella mehiläisellä on tehtävänsä. Kuningattarella on jopa 60 000 alaista, jotka se pitää rauhallisena erittämänsä feromonien avulla. Työmehiläiset keskittyvät rauhoitettuina munien hoivaamiseen.

Jos emo kuolee, yrittävät mehiläiset tehdä uuden emon. Emoton pesä pitää yhdistää toiseen pesään.

– Pesämme ovat terveitä, mutta mehiläishoitajalla on suuri vastuu niistä. Jos tauteja tulee, pesä kuolee.

Suomessakin on mehiläistauteja, esimerkiksi esikotelomätää, jota on eniten Pohjanmaalla ja eteläisessä Suomessa. Tarhamehiläisen toukkia ja aikuisia vaurioittavan varroapunkin varalta pesät käsitellään kolmesti vuodessa oksaali- ja muurahaishapolla. Tautien ehkäisemiseksi ei muilta tarhoilta kuljeteta mitään tavaroita tai laitteita.

Mehiläispesän elämän seuraaminen on hyvin antoisaa.

Hunajassa on paljon terveyttä edistäviä aineita, kuten kivennäisiä, mineraaleja ja siitepölyä. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja kummallakin tarhurilla on omat vahvuutensa. Toistaiseksi tuotettu hunaja on myyty enimmäkseen lähipiirin toimesta. Sen lisäksi Eija Valtarin puoliso Pekka Valtari on toiminut markkinoijana ja hunajakuskina ja Eila Penttisen puoliso Pentti Sormunen luontokuvaajana.