Taisto Pehkosen pihaan tulijalle ei jää epäselväksi, mitä siellä harrastetaan

Tänä vuonna Taisto Pehkonen on kokeillut luonnostella teosta, jonka hän aikoo Karhufestivaaleilla tehdä. Minna Raitavuo

Susanna Vilpponen

Sahanpurut lentävät ympäriinsä, kun Taisto Pehkonen upottaa moottorisahan puuhun. Husqvarna 353 kääntyilee tottuneesti moottorisahaveistäjän kädenjatkeena. Veistäjälle mieluisimpaan moottorisahaan saa talvisin kahvan lämmityksen. Nyt elokuussa sitä ei tarvita, vaan veistäjälle tulee enemminkin hommassa hiki.

Lieksalaisen Pehkosen käsissä on syntymässä luonnos Ilomantsin karhufestivaalien moottorisahaveistokisoihin. Suunnitelma on Pehkosen ensimmäinen. Aiemmin kisoihin on lähdetty fiilispohjalta, ilman selkeää päämäärää tai valmistautumista. Mutta nyt käyttöön on otettu uusi taktiikka.

– Ainahan se olisi parempi, jos ensin kokeilisi, mitä sitä tekee. Monta kertaa olen mennyt paikan päälle pää täynnä ideoista, joista on hirveän vaikea valita yhtä, jokaisena kertana veistokisoihin osallistunut Pehkonen kertoo.

Kaksitahtibensiinin haju leijailee ympäristöön. Veistäjä käynnistää moottorisahan uudestaan ja jatkaa työtään.

Taisto Pehkonen innostui moottorisahaveistosta nähtyään iäkkäämmän miehen veistämässä. Hänen töitänsä ihastellessaan Pehkonen halusi kokeilla, miten veistäminen häneltä sujuisi. Minna Raitavuo

Pehkosten pihaan tultaessa ei ole epäselvää, mitä siellä harrastetaan. Erilaiset moottorisahaveistokset koristavat ympäristöä, ja idyllinen maalaistalon pihapiiri on jo itsessään omanlaisensa taideteos.

Välillä se menee kuin voita silittäisi palasen päälle.

Taisto Pehkonen

Heti pihan kynnyksellä vastaanottajina ovat ihmishahmot. Yksi pitelee hiihtosauvoja, toinen nojailee keppiin ja kolmas katsoo järkyttyneen näköisenä eteenpäin.

– Ja katsos, tällä miehellä on tullut kiire tienvarteen päivystämään. Hän on lähtenyt vain toinen aamutossu jalassaan ja hätäkin on matkalla tullut, selostaa Pehkonen veistosta, joka pitelee käsillään etu- ja takapuoltaan.

Veistosten mielikuvitukselliset taustatarinat heijastelevat veistäjän luovuutta. Ajatuksia tulevista töistä tulee pohdittua esimerkiksi saunan lauteilla.

– Koko ajan päässä pyörii jotain ideoita. Jostain niitä aina pulppuaa, Pehkonen pohtii.

Ja sitä pulppuamista on vuosien saatossa riittänyt. Pehkonen johdattaa varastolle, josta löytyy lukuisien veistosten jemmapaikka. On koiria, pöllöjä, karhuja ja yksi kirahvikin. Suurin osa on käsittelemättömiä valmiita teoksia.

Rippe-koiran kanssa pihaan saapunut vaimo Marja Pehkonen tuumaa, että veistoksia on jo riittämiin.

– Turhan paljon niitä alkaa jo olla, Marja Pehkonen sanoo.

Rippeä asia ei hetkauta, vaan koira juoksee syömään karviaismarjoja suoraan puskasta.

Pehkosten pihaan tullessa tervehtivät veistetyt ihmishahmot tulijoita. Minna Raitavuo

Parikymmentä vuotta sitten Taisto Pehkonen ajoi tasaisin väliajoin moottorisahaveistoksia tekevän vanhemman miehen ohi. Pehkonen pysähtyi usein jututtamaan miestä ja ihaili tämän kättenjälkeä.

– Siinä sitä alkoi miettiä, että josko sitä itsekin osaisi joskus veistää.

Veistäjämies oli Matti Räsänen, jonka oppeihin Pehkonen vähän myöhemmin pääsi. Räsänen veisti Pehkoselle malliksi karhun, koiran ja metson. Niiden avulla oli hyvä harjoitella kolmiulotteisen teoksen luomista.

Pääosin Pehkonen on kuitenkin itseoppinut. Hirsirakennuskursseilta tutuksi tullut sahankäsittely helpotti työhön ryhtymistä.

– Omasta päästähän siinä on lopulla kyse, että kuinka tekeillä olevan teoksen hahmottaa.

Karhunpää on Pehkosen ensimmäinen veistotyö parinkymmenen vuoden takaa. Minna Raitavuo

Ihka ensimmäinen Pehkosen veistos esittää karhunpäätä. Karhu valikoitui hahmoksi, sillä oppi-isä Räsänen veisti pääosin mesikämmeniä. Tekemisen aloittaminen tapahtui halonhakkuun lomassa.

– Minulla oli sellaisia pölkynpäitä, ja ajattelin, että en kehtaa noita kaikkia halkoa polttopuiksi, Pehkonen sanoo ja virnistää.

Siitä alkoi intohimoisen veistäjän ura.

– Ensin se vei pikkusormen, ja sitten koko käden, mies sanoo ja nauraa.

Vaikka Pehkonen tekee veistoksia myös myyntiin, on veistäminen on hänelle pääasiassa harrastus ja rentoutumiskeino.

– Tärkeintä on, että tekemisen parissa viihtyy ja saa aikansa kulumaan.

Taisto Pehkosen luottoväline on Husqvarnan 353 moottorisaha. Hänen sahansa ovat bensakäyttöisiä. Minna Raitavuo

Sahatessa Pehkosen kuulosuojaimista kuuluu aina Radio Nova. Suosikkikappaleitaan Pehkonen ei kerro, mutta volyymia pistetään isommalle, kun tulee kunnon musiikkia. Pehkosen mukaan musiikin kuuntelu kasvattaa työtehoa ja on myös välttämättömyys.

– Kerran Ähtärin SM-kisoissa minulta putosivat kuulokkeet asvaltille, eikä niistä kuulunut sen jälkeen mitään. Silloin minulle tuli tenkkapoo, Pehkonen sanoo ja hihittää.

Kovin massiivista jammailua moottorisahalla veistäessä ei voi harrastaa, mutta mielessään Pehkonen saattaa fiilistellä lempimusiikkiaan.

Paras keli veistämiseen on Pehkosen mukaan talvinen pikkupakkanen. Mutta vaikka musiikki ja kelit olisivat kohdillaan, on veistäminen joka kerta omanlaistaan.

– Välillä se menee kuin voita silittäisi palasen päälle. Mutta jos kuva ei ole vielä kolmiulotteisesti päässä, niin se on vaikeinta. Joskus teos näyttää toiselta kantilta hyvältä, mutta kun menee toiselle puolelle, niin se ei välttämättä toimikaan.

Varastosta löytyy monenlaisia veistoksia isoista pienempiin. Myös veistosten aiheet vaihtelevat. Minna Raitavuo

Lieksalaislähtöinen Pehkonen muutti vanhempiensa kanssa Ruotsiin vuonna 1971. Kymmenientuhansien muiden suomalaisten tavoin perheestä tuli ruotsinsuomalainen. Pehkonen muisteleekin, että suomalaisia oli niin paljon, ettei ruotsin kieltä oikein edes tarvinnut.

– Koulussa kului kaksi vuotta niin, etten ymmärtänyt oikein mitään. Käytännössä ruotsin kielen oppi televisiosta ja töissä.

Pehkonen työskenteli Volvon autotehtaassa Olofströmin kaupungissa Etelä-Ruotsissa. Naapurimaassa vierähti lopulta 20 elinvuotta.

Ruotsissa asuu yhä kaksi siskoa. Ennen koronapandemiaa Pehkonen kävi Ruotsissa säännöllisesti tervehtimässä sisaruksiaan. Välillä joitain veistoksiakin on lähtenyt mukaan myytäväksi.

Toisen siskon mies on ehdottanut, että Pehkonen tekisi pöllöjä Ruotsiin myytäväksi, sillä ne käyvät siellä kaupaksi.

– Mutta sitä tympääntyy, jos tekee aina samaa. Eikä siinä opi mitään uutta, Pehkonen tuumaa ja katsoo nenällä keikkuvien silmälasiensa takaa.

Taisto Pehkoselle tärkeintä Karhufestivaaliin osallistumisella on samanhenkisten ihmisten kokoontuminen. Minna Raitavuo

Haastattelu on tehty ennen Ilomantsin Karhufestivaalia, joka alkoi torstaina 12. elokuuta ja päättyy tänään sunnuntaina.

Kommentoi

Mainos: PeeÄssä

Yhdessä tehdään ja yhdessä onnistutaan

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut