Elokuva-arvio: Taidokas dokumentti Näin pilvet kuolevat kertoo tieteen tekemisen etiikasta, kunnianhimosta, rahan vallasta ja teknologiauskosta

Hannele Korhonen on Näin pilvet kuolevat -dokumentin päähenkilö. Ville Hakonen

Jussi Virratvuori

Näin pilvet kuolevat

Arvio: 5/5 tähteä.

Teoreettinen fyysikko, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori ja ilmastopaneelin jäsen Hannele Korhonen (s. 1976) pääsi vuonna 2017 vetämään projektia, jossa tutkittiin keinotekoisen sateen luomisen reunaehtoja Arabiemiraateissa.

Öljymiehet kun olivat oivaltaneet, että kiihtyvä ilmastonmuutos tulee entisestään kuivattamaan nykyäänkin kuivia alueita. Pääasiassa öljystä ja maakaasusta valutettuja dollareita käytettiin tähän suomalaisvetoiseen tutkimushankkeeseen noin 1,3 miljoonaa euroa.

Dokumentissa seurataan säänmuokkaukseen keskittyvän kansainvälisen OASIS-projektin etenemistä aina elokuuhun 2020 saakka. Päähenkilönä on Korhonen, joka analyyttisena tiedenaisena päästää kameran tallentavan silmän yllättävän lähelle.

Hän on mielenkiintoisella tavalla harkitsevan varautunut, mutta silti uskaltaa ilmaista, mistä hankkeessa myös saattaa olla kyse. Se, miten vaivautuneen oloinen Korhonen on edustustilaisuuksissa miesten kanssa small talkia jutustellessaan, kertoo paljon tiedenaisten asemasta.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Tuija Halttunen luo elokuvaa, jossa ei julisteta eikä moralisoida. Halttunen luottaa katsojansa kykyyn ajatella ja tuntea itsenäisesti. Yhdessä kuvaaja Ville Hakosen ja leikkaaja Jussi Sandhun kanssa ohjaaja rakentaa moniulotteisen ja äärimmäisen ajankohtaisen tarinan meidän nykyhetkessä elävien ihmisten maailmasta.

Kuvien yllä on tyylikäs ja lyyrinen kertomus pilvien syvästä olemuksesta elämän mahdollistajana. Voice over on rytmitetty huolella ja tarina luo elokuvaan erityisen tasonsa, joka osoittaa ihmiselle mittasuhteet.

Dokumentti on kuvattu oivaltavasti ja kauniisti. Vesi ja pilvet ovat läsnä alleviivaamattomalla tavalla. Siksi katsoja saa itse pohtia vedenkulutuksen määrää Abu Dhabin öljyparatiisin ylläpidossa.

Muutkin Arabiemiirikuntiin liittyvät pohdinnat jätetään ilmaan ja katsoja voi niitä halutessaan ottaa haltuunsa. Mihin öljysheikit oikeasti tarvitsevat keinotekoista sadetta? Kuinka paljon valtion vauraus perustuu orjatyövoimana käytettyyn aasialaiseen väestöön – siihen, jolla ei ole kansalaisoikeuksia? Mikä on šarian merkitys arjessa ja lainsäädännössä?

Staattiset kohtaukset Hannele Korhosesta paljastavat monin verroin enemmän, kuin mitä hän tohtii kameran edessä ääneen sanoa. Ilmeet, eleet ja teennäinen nauru kertovat toista tarinaa kuin puhuttu.

Korhosen eettinen pohdinta ja päänsisäinen arvokeskustelu näkyvät pysähtyneissä kuvissa. Se, mitä hän projektin jälkeen toteaa ilmakehän omistamisesta ja hallitsemisesta, on erinomaisen painavaa sanottavaa.

Elokuvan ytimessä on kovien tieteenalojen sekä rahavallan moraali – tai sen puute. Aina löytyy tieteentekijä, joka on valmis kokeilemaan mitä tahansa geenimanipuloinnin, säänmuokkauksen tai vaikkapa ydinlatauksen äärellä. Uteliaisuus ja kunnianhimo voittavat terveen järjen.

Kannattaa muistaa, että ensimmäisen ydinpommin suunnittelijat joutuivat vuonna 1945 pohtimaan sitä vaihtoehtoa, että ydinräjähdys voisi käynnistää fuusioreaktion ilmakehän atomeissa. Se olisi merkinnyt koko maapallon sytyttämistä tuleen. Vaan eipä sekään estänyt tiedemiestä painamasta nappia…

Kommentoi

Mainos: PeeÄssä

Yhdessä tehdään ja yhdessä onnistutaan

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut