Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Elokuva-arvio | Omapäinen Wes Anderson ei petä katsojiaan

The French Dispatch

Arvio: 5/5 tähteä

Ei petä visionäärinen ohjaaja Wes Anderson tälläkään kertaa katsojiaan. Voisi jopa sanoa, että poikkeuksellisen omapäisiä elokuvia tekevä mies ylittää kaikki odotukset uutukaisellaan, joka on suorastaan ylitsepursuavan antelias.

Jos oli huikea The Grand Budapest Hotel (2014) Andersoninkin mittapuulla vauhdikkaan fantastinen filmi, niin nyt mennään vielä pidemmälle.

Elokuva kuljettaa katsojansa seuraamaan Kansasissa ilmestyvän The French Dispatch -lehden tarinaa. Takaumien, haastattelujen ja muiden todistajalausuntojen myötä kerrotaan valikoima tarinoita, jotka perustuvat lehdessä julkaistuihin artikkeleihin.

Ja kun lehti ilmestyy Yhdysvaltain keskilännessä, niin toki kaikki kerrottavat tarinat sijoittuvat kuvitteelliseen ranskalaiseen pikkukaupunkiin Ennui-sur-Blaséen.

Kaikki kertomukset ovat niin sisällöltään kuin visuaaliselta anniltaan huikeita. Jokaista episodia katsoo ja kuuntelee hengästyneenä ja hihitellen. Suuri osa vuolaasta tarjonnasta menee silmien ohitse, joten on syytä katsoa elokuva toiseen jos kolmanteenkin kertaan. Anderson ei tälläkään kertaa tyydy luomaan kertakatselulla tyhjentyvää spektaakkelia.

Ensi katsomalta episodeista herkullisimmaksi nousee Benicio del Toron, Adrien Brodyn sekä Léa Seydouxin tähdittämä kertomus vankimielisairaalassa olevasta mielipuolisen nerokkaasta nykytaiteilijasta, jota del Toro aivan huikeasti näyttelee.

Tähän episodiin tiivistyy koko elokuvan kuvallinen ja mielikuvituksellinen ilotulitus. Yllätykset seuraavat toisiaan ja katsomiskokemus on taatusti hämmentävä.

Mutta korostettakoon, että kokonaisuus muodostuu kaikista samaan kaupunkiin sijoittuvista tarinoista. Outoja ja hullunkurisia ovat ne kaikki. Vaihtelevat kuvat, mielikuvitukselliset lavasteet, värikylläisyys ja yksityiskohdat ovat kaiken esitettävän yllä ja sisällä.

Lisänä ovat viitteet elokuvahistoriaan ja kulttuurihistoriaan. Juuri tätä luovuus ja taide parhaimmillaan tuovat meidän elämäämme. Sarjakuvaakin on esillä, sillä onhan elokuva kuvattu maailman sarjakuvallisimmassa kaupungissa Angoulêmessä.

Pääroolissa ovat toki myös näyttelijät. Kertoo paljon Andersonin ohjaajamaineesta, että hän kerta toisensa jälkeen saa elokuviinsa sekä samoja että uusia maailmanluokan tähtinäyttelijöitä.

Oikeasti – eihän tämmöistä näyttelijäkaartia ole missään modernissa elokuvassa! Valkokankaalla nähdään muiden muassa Adrien Brody, Tilda Swinton, Frances McDormand, Bill Murray, Henry Winkler, Willem Dafoe, Edward Norton, Saoirse Ronan. On siinä katsomista kerrakseen.

The French Dispatch on kunnianosoitus vanhanaikaiselle sanomalehtimiestyölle, jossa journalistit saivat laittaa itsensä likoon kaikkinensa, itsenään.

Niin. Elokuva on myös muistutus meille siitä, kuinka arvokkaita meille kaikille ovat luku- ja kirjoitustaito, mielikuvittelu, luovuus sekä empatiakyky.