"Ja katopa tätä!" – Kolme lasta esittelee huoneidensa rakkaimmat leikit – vanhemmat eivät halua korjata niitä pois – Katso kuvat!

Kristiina Poutiainen

Kristiina Poutiainen

Toivalalainen Veera Tiihonen, 8 sekä siilinjärveläiset Enni Suortti, 10, ja Aapo Kubin, 5, osaavat leikkiä. Heidän huoneissaan leikit saavat olla pysyvästi esillä.

Aapo Kubinin huoneessa on omat tasonsa eri leikeille: yhdessä nurkassa on Lego-maailma, lattialla Lego-kaupunki ja pöydällä seikkailevat Lego-Mariot. Matalat leikkipöydät on tuunattu itse vanhasta hoitopöydästä. Jaakko Heiskanen

Esimerkiksi Kubinin huoneessa on erilaisia Lego-maailmoja, rooliasurekki ja paljon pieniä tavaroita, joiden kanssa pääsee hulahtamaan seikkailuihin.

– Kato: Pullonkorkki! Se on näiden tyyppien frisbee. Ja kato, tämä on aarrearkku, Kubin avaa pienen arkun, jossa timantit säihkyvät.

(Ei aitoja, jos aikuiselta kysytään. Nyt ei kysytä.)

Turkoosin seinän puutarra on saanut Mario-hedelmiä, laatikoissa on lelusettejä ja pöydällä komeilee Puuronkeittäjän pokaali.

– Kun Aapo oli pieni, leluja oli yksi kori. Täällä oli sänky ja nojatuoli. Yritin sisustaa, mutta... nauraa äiti Suvi Kubin.

Lego-mopo kaahaa Aapo Kubinin huoneeseen rakennetulla rampilla. Jaakko Heiskanen

Aapo Kubin esittelee jo uutta, viritettyä Lego-mopoaan, jolle isä Matti Kubin rakensi pahvilaatikosta hyppyrampin.

– YouTubesta katsottiin, mitä kaikkea tämä voi tehdä. Ja tämän olisi pitänyt ajaa paperirullan yli, mutta ei ajanut. Isi rakensi tällaisen. Se on kuule semmonen homma, että se ajaa siitä läpi, painottaa Aapo Kubin.

Rooliasurekistä löytyvät muun muassa dinopuku, luurankoasu, ritarin varusteet ja Lego-vampyyriasu.

– Pukeudun näihin, kun on bileet päiväkodissa. Itse asiassa nämä on kaikki mun lemppareita, linjaa Kubin.

Aapo Kubin rakastaa erilaisia rooliasuja ja leikkii niillä muulloinkin kuin Halloweenina ja vappuna. Jaakko Heiskanen

Legoja on äidin mukaan 30–50 settiä.

– Aapo tietää, mikä pala kuuluu mihinkin, ja tienaa lelurahoja tekemällä pieniä kotitöitä.

– Itselläni oli lapsena rajallisesti leluja. Myönnän, että hemmottelen Aapoa ja ostan hänelle leluja kirpparilta usein. Niitä saadaan myös lahjaksi. Ajattelen, että antaa toisen nauttia leluistaan, ja ostan, jos voi siten toisen iloa tukea. Nyt hän myös antaa vanhoja lelujaan kirpparille myyntiin, Suvi Kubin kertoo.

Mario-Lego-maailman ääressä Aapo Kubin viihtyy pitkiä aikoja. Jaakko Heiskanen

Äidin mukaan kerran kuussa huone siivotaan kunnolla, mutta toiveena on, että lelut pysyvät muutoinkin tasoillaan, että robotti-imurin uskaltaa päästää huoneeseen.

Teepä perässä! Aapo Kubinin temppuilu on paitsi hauskaa myös kehittää tasapainoa ja voimaa. Jaakko Heiskanen

Käytävän seinältä löytyvät puolapuut ja köysikiipeilyteline. Lattialla on kuperkeikkoihin sopiva patja.

– Olisin halunnut ne olohuoneeseen, että tulisi itsekin jumpattua. Mutta mies ehdotti, että ei. Käytävästä löytyi sopiva tila näille, kertoo Suvi Kubin.

Köysikiipeilytelineessä voi mennä kuin Hämähäkkimies. Jaakko Heiskanen

Aapo Kubin roikkuu ylimmästä puolasta yhdellä kädellä, menee ylösalaisin verkossa ja tempaisee roikkuessaan jalat 90 asteen kulmaan.

– Välillä telineet unohtuvat, ja pyykit kuivuvat niissä, mutta välillä taas kiipeillään enemmän. Tämä on kyllä lapsivieraidenkin suosikki, nauraa äiti.

Mitä saisi olla? Veera Tiihonen arvailee, haluaisiko kanta-asiakas-äiti mocha lattea vai cappuccinoa. Tarjoilija Solja Tiihonen vaihtoi asiakkaaksi ja tarjoilee jotain erikoisherkkua. Tuire Punkki

Veera Tiihosesta tulee isona ravintolan tai kahvilan pitäjä. Nimikin on valmiina: Coffee Yksisarvinen, kansainvälisemmin Coffee Unicorn.

– Coffee House oli jo varattu, Tiihonen harmittelee.

Veeran Kahvila Coffeessa on myös kaksivuotias tarjoilija Solja Tiihonen. Tuire Punkki

Hän on saanut harjoitusta toiveammattiinsa kaksivuotiaasta saakka. Silloin kahvilapuitteet ilmestyivät hänen huoneeseensa.

– Löysin lastenhuoneen kahvilan eräästä sisustusblogista ja vinkkasin Jukalle (Tiihonen), että rakentaisi sellaisen. Se oli parin illan homma ja rakennettu rakkaudella. Olisin itsekin halunnut vastaavanlaisen ja olin todella innoissani siitä, nauraa äiti Susanna Porela-Tiihonen.

Jukka Tiihonen muistelee, ettei rakennusprojekti ollut kovin vaativa. Kahvila on "rakkaudella rakennettu". Haastavinta oli kantaa se yläkertaan. Tuire Punkki

Veera Tiihonen on nauttinut vuosia ravintola-kahvilaleikistään Veeran kahvila coffeessa.

– Keitän isälle ja äidille ruokia ja kahvia. Työt alkavat kello 8, mutta herään kello 7 leipomaan. Ja olen auki kello neljään. Joka päivä. Tai ainakin kerran viikossa. Ja joskus on alennusmyynnit, hän ilmoittaa.

"On hyvä, että kahvilan vieressä on sänky. Kello 12 on tauko ja silloin menen sänkyyn lepäämään, jos on paljon asiakkaita", kertoo Veera Tiihonen. Tuire Punkki

– Tämä inspiroi leikkiin ja antaa ehkä sykäyksiä tulevaisuuden ammattiinkin. Veera vie myös meidän vieraamme aina kahvilaansa jatkokahveille. Mukavaa, että vieraatkin pääsevät osallistumaan leikkiin, nauraa äiti ja kertoo, ettei kumpikaan vanhemmista työskentele ravintola- tai kahvila-alalla.

– Me ei olla mitään kovia ”lattiallaleikkijöitä”, mutta näihin leikkeihin osallistumme mielellämme. Ja on todellinen ilo katsoa, kun lapsi leikkii, hän iloitsee.

Täältä tulee! Tarjoilija Solja Tiihonen kiikuttaa tilaukset ripeästi Susanna Porela-Tiihoselle. Kokki Veera Tiihonen nauttii työstään tiskin takana. Tuire Punkki

Myös pikkusisko Solja Tiihonen, 2, on innostunut kahvilasta.

– Mä oon kokki ja Solja on tarjoilija, Veera Tiihonen tarkentaa.

Sisko kaataa kahvia äidille ja istahtaa itsekin pöydän ääreen.

– Teenkö mocha laten ekstrakermavaahdolla vai otatteko kanelipullaa ja cappuccinoa, kysyy Veera Tiihonen tiskin takaa.

Leivonnaiset pitää asetella visuaalisesti viehättäviksi, tietää Veera Tiihonen. Hän myös itse siivoaa keittiönsä. Tuire Punkki

Äiti on iloinen siitä, että kahvilaleikki on kestänyt aikaa.

– Tähän on aina joku uusi idea, ja ihanaa, etteivät lapset ole vain näytön ääressä. On kallisarvoista, että lapsi viihtyy leikissä kavereiden tai sisarusten kanssa. Ja Solja voi jatkaa leikkiä, jos Veera joskus kyllästyy.

Kahvilan lisäksi puitteet toimivat tarvittaessa vaateliikkeenä tai synttäreiden karkkibaarina.

Veera Tiihosen mielestä parasta on laittaa terveellistä ja monipuolista ruokaa, kuten parsakaalipannaria. "Se on vähän makeeta ja terveellistä." Tuire Punkki

Siilinjärveläisen Enni Suortin, 10, parvisängynalusta on yli 40 hevosen talli- ja maneesimaailma.

– Ensin minulla oli vain pahvilaatikkotalli. Äiti ehdotti isompaa tallia, kun hevosia tuli lisää. Meillä oli jäänyt yli vaneria, ja isin (Antti Suortti) kanssa siitä tehtiin 40 hevosen talli. Isi on näppärä.

Vanerista tehty talli tarjoaa pilttuut Enni Suortin huoneessa noin 40 leikkihevoselle. Osa on välillä maneesissa. Tuire Punkki

Myös äiti auttoi puutikkuaitausten teossa.

– Rakennusaineet ovat löytyneet varastosta, vain saranat ja aitatarpeet on ostettu sekatavaraliikkeistä. Tätä oli oikeasti kiva tehdä yhdessä, olimme kaikki yhtä innostuneita. Rakennelmiin meni yhteensä noin kaksi päivää, äiti Kaisa Suortti muistelee.

Enni Suortti on rakentanut tallimaailmaa yhdessä vanhempiensa kanssa. Tuire Punkki

Nyt talleilla on valot, kahvihuone, hiekkapohjaisia maneeseja sekä pilttuita, joissa on paikat pienille satuloille, suitsille sekä muille varusteille ja ruuille. Otsalamppu on kiinnitetty sängyn tikkaisiin, ja se kohdistuu maneesille. Tallilla pidetään usein ratsastuskoulua.

– Joskus tulee uusia hevosia tai tapahtuu varkauksia. Teen jännittäviä leikkejä, joihin saan ideoita, kun katson YouTubesta Schleichtalli Ramboa, Enni Suortti taustoittaa.

Hevosharrastus on saanut Enni Suortin askartelemaan leikkihevosillekin oikeanlaisia varusteita. Tuire Punkki

Hän käy ratsastamassa kaksi kertaa viikossa ja harrastaa tanssia, mutta ehtii leikkiä tallimaailmallaan lähes päivittäin.

– Etenkin jos en ole ulkona ja on tylsää. Paras on tuo kahvihuone, jonka ovessa on saranat. On hauskaa, että yksityiskohdat ovat kuin oikealla tallilla, Enni Suortti esittelee.

Tallin taukohuone on Enni Suortin mieleen, sillä siellä on meno ja tavarat kuin oikealla tallilla. Tuire Punkki
Ruokapussit syntyvät vanhoista sipulipusseista. Portteja ja kylttejä voi askarrella puutikuista. Tuire Punkki

Hän myös tekee itse varusteita kuten loimia, pinteleitä ja sadesuojia.

– Minulla on satamiljoonatuhat lelua, välihuomauttaa pikkusisko Sanni Suortti, 5.

Vanhempien mielestä lapset saavat itse päättää, millaista heidän huoneissaan on.

– Pääasia, että viihtyvät. Ja on helpompaa, kun lelut ovat esillä, muutoin Enni ei ehkä leikkisikään niin paljon. Talli on myös aina siisti. Enemmän pitää sanoa vaatteista, jotka jäävät muualle huoneeseen, Kaisa Suortti virnistää.

Enni Suortti viihtyy Schleich-hevosten tallilla pitkiä aikoja päivässä, etenkin silloin kun on muuten tylsää. Tuire Punkki

Onko teilläkin lelut pitkin lattioita? Mikä määrä leluja lapselle on hyvä ja miten vanhempien pitää suhtautua kodin leikkirakennelmakasoihin? Asiantuntija vastaa: "Huonoin vaihtoehto on, jos vanhemmat käyvät..."

Kommentoi

Mainos: Pihlajalinna Kuopio

Kirkkaampi hymy suuhygienistin vastaanotolla

Mainos: Savon Sanomat

Monipuoliset digisisällöt koko kotiin

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut