Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Ja katopa tätä!" – Kolme lasta esittelee huoneidensa rakkaimmat leikit – vanhemmat eivät halua korjata niitä pois – Katso kuvat!

Toivalalainen Veera Tiihonen, 8 sekä siilinjärveläiset Enni Suortti, 10, ja Aapo Kubin, 5, osaavat leikkiä. Heidän huoneissaan leikit saavat olla pysyvästi esillä.

Esimerkiksi Kubinin huoneessa on erilaisia Lego-maailmoja, rooliasurekki ja paljon pieniä tavaroita, joiden kanssa pääsee hulahtamaan seikkailuihin.

– Kato: Pullonkorkki! Se on näiden tyyppien frisbee. Ja kato, tämä on aarrearkku, Kubin avaa pienen arkun, jossa timantit säihkyvät.

(Ei aitoja, jos aikuiselta kysytään. Nyt ei kysytä.)

Turkoosin seinän puutarra on saanut Mario-hedelmiä, laatikoissa on lelusettejä ja pöydällä komeilee Puuronkeittäjän pokaali.

– Kun Aapo oli pieni, leluja oli yksi kori. Täällä oli sänky ja nojatuoli. Yritin sisustaa, mutta... nauraa äiti Suvi Kubin.

Aapo Kubin esittelee jo uutta, viritettyä Lego-mopoaan, jolle isä Matti Kubin rakensi pahvilaatikosta hyppyrampin.

– YouTubesta katsottiin, mitä kaikkea tämä voi tehdä. Ja tämän olisi pitänyt ajaa paperirullan yli, mutta ei ajanut. Isi rakensi tällaisen. Se on kuule semmonen homma, että se ajaa siitä läpi, painottaa Aapo Kubin.

Rooliasurekistä löytyvät muun muassa dinopuku, luurankoasu, ritarin varusteet ja Lego-vampyyriasu.

– Pukeudun näihin, kun on bileet päiväkodissa. Itse asiassa nämä on kaikki mun lemppareita, linjaa Kubin.

Legoja on äidin mukaan 30–50 settiä.

– Aapo tietää, mikä pala kuuluu mihinkin, ja tienaa lelurahoja tekemällä pieniä kotitöitä.

– Itselläni oli lapsena rajallisesti leluja. Myönnän, että hemmottelen Aapoa ja ostan hänelle leluja kirpparilta usein. Niitä saadaan myös lahjaksi. Ajattelen, että antaa toisen nauttia leluistaan, ja ostan, jos voi siten toisen iloa tukea. Nyt hän myös antaa vanhoja lelujaan kirpparille myyntiin, Suvi Kubin kertoo.

Äidin mukaan kerran kuussa huone siivotaan kunnolla, mutta toiveena on, että lelut pysyvät muutoinkin tasoillaan, että robotti-imurin uskaltaa päästää huoneeseen.

Käytävän seinältä löytyvät puolapuut ja köysikiipeilyteline. Lattialla on kuperkeikkoihin sopiva patja.

– Olisin halunnut ne olohuoneeseen, että tulisi itsekin jumpattua. Mutta mies ehdotti, että ei. Käytävästä löytyi sopiva tila näille, kertoo Suvi Kubin.

Aapo Kubin roikkuu ylimmästä puolasta yhdellä kädellä, menee ylösalaisin verkossa ja tempaisee roikkuessaan jalat 90 asteen kulmaan.

– Välillä telineet unohtuvat, ja pyykit kuivuvat niissä, mutta välillä taas kiipeillään enemmän. Tämä on kyllä lapsivieraidenkin suosikki, nauraa äiti.

Veera Tiihosesta tulee isona ravintolan tai kahvilan pitäjä. Nimikin on valmiina: Coffee Yksisarvinen, kansainvälisemmin Coffee Unicorn.

– Coffee House oli jo varattu, Tiihonen harmittelee.

Hän on saanut harjoitusta toiveammattiinsa kaksivuotiaasta saakka. Silloin kahvilapuitteet ilmestyivät hänen huoneeseensa.

– Löysin lastenhuoneen kahvilan eräästä sisustusblogista ja vinkkasin Jukalle (Tiihonen), että rakentaisi sellaisen. Se oli parin illan homma ja rakennettu rakkaudella. Olisin itsekin halunnut vastaavanlaisen ja olin todella innoissani siitä, nauraa äiti Susanna Porela-Tiihonen.

Veera Tiihonen on nauttinut vuosia ravintola-kahvilaleikistään Veeran kahvila coffeessa.

– Keitän isälle ja äidille ruokia ja kahvia. Työt alkavat kello 8, mutta herään kello 7 leipomaan. Ja olen auki kello neljään. Joka päivä. Tai ainakin kerran viikossa. Ja joskus on alennusmyynnit, hän ilmoittaa.

– Tämä inspiroi leikkiin ja antaa ehkä sykäyksiä tulevaisuuden ammattiinkin. Veera vie myös meidän vieraamme aina kahvilaansa jatkokahveille. Mukavaa, että vieraatkin pääsevät osallistumaan leikkiin, nauraa äiti ja kertoo, ettei kumpikaan vanhemmista työskentele ravintola- tai kahvila-alalla.

– Me ei olla mitään kovia ”lattiallaleikkijöitä”, mutta näihin leikkeihin osallistumme mielellämme. Ja on todellinen ilo katsoa, kun lapsi leikkii, hän iloitsee.

Myös pikkusisko Solja Tiihonen, 2, on innostunut kahvilasta.

– Mä oon kokki ja Solja on tarjoilija, Veera Tiihonen tarkentaa.

Sisko kaataa kahvia äidille ja istahtaa itsekin pöydän ääreen.

– Teenkö mocha laten ekstrakermavaahdolla vai otatteko kanelipullaa ja cappuccinoa, kysyy Veera Tiihonen tiskin takaa.

Äiti on iloinen siitä, että kahvilaleikki on kestänyt aikaa.

– Tähän on aina joku uusi idea, ja ihanaa, etteivät lapset ole vain näytön ääressä. On kallisarvoista, että lapsi viihtyy leikissä kavereiden tai sisarusten kanssa. Ja Solja voi jatkaa leikkiä, jos Veera joskus kyllästyy.

Kahvilan lisäksi puitteet toimivat tarvittaessa vaateliikkeenä tai synttäreiden karkkibaarina.

Siilinjärveläisen Enni Suortin, 10, parvisängynalusta on yli 40 hevosen talli- ja maneesimaailma.

– Ensin minulla oli vain pahvilaatikkotalli. Äiti ehdotti isompaa tallia, kun hevosia tuli lisää. Meillä oli jäänyt yli vaneria, ja isin (Antti Suortti) kanssa siitä tehtiin 40 hevosen talli. Isi on näppärä.

Myös äiti auttoi puutikkuaitausten teossa.

– Rakennusaineet ovat löytyneet varastosta, vain saranat ja aitatarpeet on ostettu sekatavaraliikkeistä. Tätä oli oikeasti kiva tehdä yhdessä, olimme kaikki yhtä innostuneita. Rakennelmiin meni yhteensä noin kaksi päivää, äiti Kaisa Suortti muistelee.

Nyt talleilla on valot, kahvihuone, hiekkapohjaisia maneeseja sekä pilttuita, joissa on paikat pienille satuloille, suitsille sekä muille varusteille ja ruuille. Otsalamppu on kiinnitetty sängyn tikkaisiin, ja se kohdistuu maneesille. Tallilla pidetään usein ratsastuskoulua.

– Joskus tulee uusia hevosia tai tapahtuu varkauksia. Teen jännittäviä leikkejä, joihin saan ideoita, kun katson YouTubesta Schleichtalli Ramboa, Enni Suortti taustoittaa.

Hän käy ratsastamassa kaksi kertaa viikossa ja harrastaa tanssia, mutta ehtii leikkiä tallimaailmallaan lähes päivittäin.

– Etenkin jos en ole ulkona ja on tylsää. Paras on tuo kahvihuone, jonka ovessa on saranat. On hauskaa, että yksityiskohdat ovat kuin oikealla tallilla, Enni Suortti esittelee.

Hän myös tekee itse varusteita kuten loimia, pinteleitä ja sadesuojia.

– Minulla on satamiljoonatuhat lelua, välihuomauttaa pikkusisko Sanni Suortti, 5.

Vanhempien mielestä lapset saavat itse päättää, millaista heidän huoneissaan on.

– Pääasia, että viihtyvät. Ja on helpompaa, kun lelut ovat esillä, muutoin Enni ei ehkä leikkisikään niin paljon. Talli on myös aina siisti. Enemmän pitää sanoa vaatteista, jotka jäävät muualle huoneeseen, Kaisa Suortti virnistää.

Onko teilläkin lelut pitkin lattioita? Mikä määrä leluja lapselle on hyvä ja miten vanhempien pitää suhtautua kodin leikkirakennelmakasoihin? Asiantuntija vastaa: "Huonoin vaihtoehto on, jos vanhemmat käyvät..."